Julia Quinn: Kunniallinen aviomies

Tämä vielä, sitten muun kirjallisuuden pariin. Tiedättehän, kun vain juuttuu johonkin ilman, että edes haluaa. Minä nyt juutuin näihin Quinneihin. Toisaalta ihan tietoisesti edesautoin juuttumista, kun lainasin kaikki mahdolliset kirjat. Sainpa ne nyt pois häiritsemästä.

Tämä kirja kertoo Georgiana Bridgertonin ja Nicholas Rokebyn tarinan. Georgiana on joutunut pulaan, kun eräs ei niin kunniallinen nuorimies on saattanut hänet tukalaan tilanteeseen. Hieman pakotettuna Nicholas Rokeby päättää kosia Georgianaa. Ja niin... Sellainen friends-to-lovers -asetelma on valmis.

Tätä kirjaa lukiessa tulin pohtineeksi naisen asemaa ja mahdollisuuksia. Kuinka ne ovatkaan muuttuneet. Muuta en oikein pohtinutkaan, ehkä hieman lääketieteen kehittymistä myös. Eli oikein hyvä nollauskirja. Ei juuri tarvitse itse ajatella. Nyt ehkä jo kaipaisin ajattelemisen aihettakin vaihteeksi tai sitten ehkä en. 

Julia Quinn: Kaapparin morsian

Tätä kirjoittaessani päässäni soi Metallican Sad but true. Kyllä jälleen romantiikan parissa. Pääasia, että lukee, on mulla nyt mantrana. 

Poppy Bridgerton joutuu tukalaan tilanteeseen, kun hänet kaapataan laivaan. Kaappaaja on hurmaava Andrew James, jonka me lukijat pian/heti tunnistamme Andrew Rokesbyksi. Kaksi viikkoa laivassa on pilaava neidon kuin neidon maineen. Onneksi kaappari on herrasmies, vai onko??

Vähän nojoo, mutta viihdyttävämpi kuin edellinen. En kyllä ymmärrä, miksi ja toisaalta ymmärrän. Luen aina silloin tällöin kokoelmani helmiä eli Barbara Cartlandin teoksia ja niissä, kuten näissäkin voi jo ensi lehdiltä arvata juonen pääpiirteet, joskus myös yksityiskohdat. Tuttua ja turvallista.

Viihdyin kuitenkin kirjan parissa, se lienee tärkeintä. Romantiikan nälässäni laitoin kaiken mahdollisen Quinnin kirjoittaman ja mulle lukemattoman kirjaston varausjonoon. Näitä siis tipahtelee vielä tulevaisuudessakin.

Julia Quinn: Yllätysvaimo

Tämä Rokesby -sarjan toinen teos keskittyy Edward Rokesbyyn, joka on lähtenyt sotimaan Amerikkaan. Hän herää sairaalassa vierellään kaunis nuori nainen Cecilia, joka kertoo olevansa hänen vaimonsa. Edwardilla ei sen sijaan ole mitään muistikuvaa. Cecilia on tullut Amerikkaan etsimään veljeään ja hätävalheen kautta joutuu kiipeliin.

Eipä tämäkään mikään ihmeellinen teos ollut, mutta niin vain tuli ahmittua. Nyt täytyy myöntää, että jo vähän kyllästyttää hömppä eli kirjat ovat tehneet tehtävänsä. Lukujumi on vähän vähemmän jumissa kuin aiemmin.

Se, mistä pidän kovin paljon romanttisessa hömpässä on, että se tarjoa yllätyksiä, harvoin myös suuria pettymyksiäkään. On turvallista tarttua teokseen, kun tietää, että tuloksena on onnellinen loppu. Ei tarvitse jännittää turhia. Toisaalta yllätyksellisyys on monien kirjojen se juttu. Jos sitä hakee, ei kannata lukea ainakaan Quinnia.

Julia Quinn: Neiti Bridgerton

Kun ei lukeminen lähde, niin turvauduin nyt sitten urakalla näihin Julia Quinnin kirjoihin. Tämä sarja on Bridgerton-sarjan spinnoff. Kirjat sijoittuvat aikaan ennen Bridgerton-kirjoja ja niissä on keskiössä Rokesbyn-perhe. Tämä on sarjan ensimmäinen teos. Menin aloittamaan kakkoskirjaa ennen tätä, mutta en vain pystynyt. Surkeaa tämä pakko-oireisuus.

Neiti Bridgerton eli Billie joutuu pulaan ja hänet pelastaa siitä George Rokesby. Rokesbyn veljeksistä se, joka tuntuu vihaavan Billieta. Kuinka ollakaan heidän välinsä lämpenevät ja hups, rakastutaan.

Tarinaltaan ihan peruskauraa. Ei yllätyksiä tai muutakaan, mutta ihan jees ajanvietettä. 

Välillä mua surettaa tämä oma pääni, joka ei pysty sulattamaan laatukirjallisuutta riittävän paljon. Olisihan se hienoa sanoa lukevansa vain laatua ja merkittäviä kirjoja, mutta ei pysty, eikä kykene. Toisaalta en juuri häpeile näiden teosten lukemista, hävettäviä kirjoja varten on Kindle :)

Ja koska aloitin sarjan, aion sen myös päättää. Varaukseen lähtivät kaikki mahdolliset.

Julia Quinn: Bridgerton - Väärä sulhanen

Lukujumi jatkui taas liian pitkään, kuten käy usein loistavien kirjojen jälkeen. Palasinpa sitten takaisin Bridgerton -sarjaan. Täysin ennalta-arvattavaa ja varmalla onnellisella lopulla. Tapojeni vastaisesti en nyt ole tätä sarjaa lukenut täysin järjestyksessä, mutta se ei haittaa. 

Tämän kirjan keskiössä on Gregory Bridgerton, joka uskoo rakastuneensa ensi silmäyksellä. Hänen rakkautensa kohde ei kuitenkaan ole kiinnostunut. Sen sijaan rakkauden kohteen ystävä Lucy haluaa auttaa Gregorya. Ja kuinkas käykään.

Tosiaan arvattava juoni, mutta se vain jotenkin rauhoittaa mieltä. Tietää, että saa onnellisen lopun. Tietää, että ei tule pettymään, yllättymään tai muutenkaan yllätetyksi. Tähän mielialaan se on juuri sopiva juonirakenne. 

Olen viime viikot lukenut tenttiin, joka onneksi on huomenna. Sen jälkeen varmaan jaksaa myös lukeakin enemmän muutakin kirjallisuutta. 

Julia Quinn: Kätketty perintö

Lukujumi on ihan kaameaa. Olen yrittänyt sen aukaisemiseen dekkareita, jännäreitä, klassikoita lähes kaikkea. Sitten päätin yrittää avata sitä hömppäromantiikalla. Sen myötä aukesi sen verran, että tämän kirjan hotkaisin hetkessä. Ehkäpä sieluni huutaa nyt vain tällaista höttöä, sitä sille siis annettakoon. 

Olen näitä Bridgerton-sarjan kirjoja lukenut aiemmin 4, tämä on seitsemäs osa, joten välistä uupuu kaksi. Koin tämän hienoiseksi ongelmaksi, mutta en niin suureksi ettenkö olisi voinut kirjaa lukea ja onneksi en näin tehnytkään. Näissä teoksissa ei juurikaan viittailla aiempiin teoksiin ja tapahtumiin, tai ei ainakaan tässä.

Kirjan pääosassa on Hyacinth, joka ensimmäisten teosten aikaan on vielä lapsi. Nyt hän on varttunut 22 vuoden kypsään ikään ja on jo kolmatta vuotta hovissa, eikä vieläkään naimisissa. Hän tapaa Gareth St Clairin, joka on (yllättäen) pahamaineinen isänsä hyljeksimä nuorimies. Hyachinth alkaa kääntää Garethin isoäidin italiankielistä päiväkirjaa ja näin selviää kadonnut perintö, joka on piilotettu jonnekin St Clairin sukukartanoa. Yhteinen päämäärä saa nämä kaksi ihastumaan ja viimein myös rakastumaan ja niin edelleen.

Kyllä, takuuvarmaa hömppää, jossa on HEA eli happily ever after -loppu. Mitä muuta sitä voi haluta??? Itse olen riskien karttaja usein myös kirjojen suhteen ja haluan onnellisen lopun. Toki joskus uskaltaudun myös sellaisten teosten pariin, joissa sitä ei ole varmuudella luvassa, mutta aika usein varmistan lopun soveliaisuuden lukaisemalla kirjan viimeisiä sivuja. Tämän vuoksi äänikirjat ovat joskus todella tuskaisia ja juuri siksi en niitä enää juurikaan kuuntelekaan, toki syitä on muitakin.

Tässä muutaman päivän päästä tuleekin Bridgerton-sarjan spinoff Netflixiin katsottavaksi. Sitä odotellessa.

Julia Quinn: To Sir Philip, with Love (äänikirja)

Luettavana on tällä hetkellä muutama melko aiheeltaan raskas kirja, jotka tuntuvat taistelevan vastaan. Oli siis pakko keventää. Mikäs keventäisikään paremmin kuin aivoton romantiikka, eipä juuri mikään. Kyseessä siis jo viides Bridgerton -kirja. Täytyy myöntää, että ihan pikkaisen kyllästyttää jo. Toisaalta yksittäisenä kirjana varmaan ihan ok, tosin hieman keveä juonirakenne, mutta tarkoitukseensa ihan hyvä.

Nyt avioliiton satamaan purjehtii Brigertonien vanhapiika Eloise, joka karkaa keskellä yötä kirjeenvaihtotoverinsa Sir Philipin luo. Philip on esittänyt ehdotuksen avioliitosta ja Eloise kyllästyneenä perheensä painostukseen päättää tehdä viimein oman ratkaisunsa. Mukana ovat kaksoset, ilkeät lastenhoitajat, sairaudet, kukat jne. 

Eipä tämän tyylisiä teoksia ole järkeä ruotia loputtomasti, koska niissä ei vain ole yksinkertaisesti kauheasti ruodittavaa. Tämä teos oli mielestäni sarjan tähän astisista teoksista huonoin ja juoneltaan kevein. En missään vaiheessa täysin koukuttunut, toki hieman, vaikka lopputulos onkin varsin selvä jo alusta asti. Aina sitä odottaa yllätystä tai jotain omaperäistä juonikuviota, mutta turhaan.

Jotenkin tänä aamuna maistui jo paljon paremmalle nuo vakavat aiheet, joten kirja ajoi asiansa. 

Äänikirjana nämä ovat ihania. Pidän kovasti lukijasta Rosalyn Landorista. Hän ääntää erinomaisen selkeästi, että pystyn kuuntelemaan vaivatta 1,25 nopeudella, jopa 1,5 nopeudella. Hyvä tapa pitää englanninkielinen romanttinen sanasto kunnossa.

Julia Quinn: Romancing Mister Bridgerton (äänikirja)

Neljäs kirja Bridgerton -sarjassa ja nyt pitää myöntää, että olen toistaiseksi riittävän kylläinen romantiikan suhteen, että siirryin vaihteen vuoksi Harry Holen maailmaan. Mutta on myönnettävä, että ovathan nämä teokset vallan mainioita romantiikannälän sammuttajia.

Neljännessä kirjassa avioliiton satamaan purjehtii Colin Bridgerton, joka on ehtinyt jo kypsään 33 vuoden ikään. Häntä vuosia salaa rakastanut Penelope on myös jo ikäneito, peräti 28 vuotias, kun Colin viimein ymmärtää kuinka upea ihminen Penelope oikeastaan on. Ja kuinka Penelopella on salaisuus. No, sarjan ekan kauden katsoneet sen nyt tietävätkin. Penelope on rouva Whistledown, mutta muilla ei asiasta ole mitään hajua. Colinkin saa tietää sen kuin vahingossa.

Luvassa siis kiemuraista romantiikkaa, rakkauden täyttämiä hetkiä ja äkillisiä käänteitä. Sitä odotin, sitä sain ja tietenkin sen luvatun onnellisen lopun. Ja kyllä, kuuntelin koko kirjan 1,25 -kertaisella nopeudella, koska kuten tavallista, en vain pysty odottamaan.

Mutta kuten sanoin, nyt on hattaraähky ja on pakko päästä pois ihan jonnekin muualle. Niinpä päädyin Oslon hämärille kaduille.

Julia Quinn: An offer from a gentleman (äänikirja)

Olen vajonnut alas, todella alas. Koska näistä ei edelleenkään ole kuin äänikirjat Storytellissa ja koska olen malttamaton, huomasin kuuntelevani äänikirjaa jopa 1,5-kertaisella nopeudella, jotta saisin tietää mahdollisimman nopeasti kuinka siinä käy. Tähän asti olen voinut tehdä tämän lukemalla e-kirjaa tai lainaamalla ihan fyysisen kirjan, mutta nyt vajosin todella alas. Ei sillä, että teos olisi tarjonnut mitään suurenmoista kirjallista elämystä, mutta harvinaisen koukuttava se kuitenkin oli.

On aika, jolloin luokkaerot ovat äärimmäisen tärkeitä. Edelleen näin kai saattaa olla Iso-Britanniassa, mikä Suomen näkökulmasta tuntuu jotenkin oudolta, tosin uskon, että täälläkin 1800-luvun alussa luokkaerojen merkitys on ollut melkoinen. Kirjan pääosassa Bridgertonin perheen osalta on toiseksi vanhin eli Benedict, joka rakastuu salaperäiseen naiseen naamiaisissa ja sen jälkeen nainen vain katoaa. Benedict ei tiedä, että nainen katoaa, koska tämän ilkeä äitipuoli heittää tämän pihalle saatuaan tietää naisen livahtaneen naamiaisiin. Ei niin hienoinenkaan Tuhkimo-fiilis oli kirjan alkupuolella. Se tosin muuttui perinteiseksi romantiikaksi.

Muutamaa vuotta myöhemmin Benedict törmää palvelijattareen, joka on joutunut pulaan ja pelastaa tämän karmealta kohtalolta. Nainen on vain palvelija, mutta Benedict huomaa pitävänsä tämän seurasta ja pian pitävänsä tästä monella tapaa. Hän tekee naiselle ehdotuksen, joka on hyvin ymmärrettävä huomioiden heidän luokkaeronsa. Nainen ei suostu. 

Muutamien kiihkeiden ja hetkittäin vaarallisten käänteiden kautta päädytään ennalta-arvattavaan, onnelliseen loppuun. Kuten sanoin, mikään suuri kirjallinen teos kirja ei ole, mutta siinä on oma viehätyksensä, kuten tämänkaltaisissa yleensäkin. Kirja oli myös hauska, kuten edellinenkin ja huomasin naurahtelevani, mikä on aina hyvä. Kirja, joka aiheuttaa tunteita, on hyvä kirja. 

Olen valitettavan heikkona historiallisiin romantiikkakirjoihin, joten arvattavissa on, että sarjan seuraava teos on jo kuunneltavana, 1,25-kertaisella nopeudella tietenkin.

Julia Quinn: The Viscount who loved me (äänikirja)

Ja kyllä olen yksi Bridgertonin uhreista, mikä sinänsä ei yllätä. Kuten ehkä blogista on voinut joskus päätellä, olen suuri Barbara Cartlandin fani. En ehkä hänen kirjoitustaitonsa vuoksi, vaan ehkä enemmän hänen viihdearvonsa. Niinpä Bridgerton -sarja vei minut mukanaan ja en voinut vastustaa seuraavien osin äänikirjoja, jotka niin valmiina odottivat minua Storytellissa. Suomeksi ei kirjoista ole vielä käännetty kuin ensimmäinen osa, johon myös sarja perustuu, mutta englanniksi muutkin teokset löytyvät, tosin vain äänikirjoina.

Tämä toinen osa sarjaa käsittelee Bridgertonin vanhinta poikaa Anthonya, joka on vannonut menevänsä naimisiin hovikauden aikana. Hän on myös vannonut, että ei tule ikinä rakastumaan vaimoonsa, koska uskoo kuolevansa nuorena kuten isänsäkin. No, koska näiden tyyppisten kirjojen tarkoitus elämässä on viihdyttää ja antaa lukijalle romantiikkaöverit, on selvää, että Anthony sekä rakastuu ja tajuaa olleensa hieman höpsö. Käänteet kirjassa ovat osittain ennalta-arvattavia, mutta hauskoja. Huomasin nauravani useamman kerran kirjaa kuunnellessa. Kirjan the nainen on Kate Sheffield, vanhempi sisko kauden hurmaaville tulokkaalle Edwinalle. Anthony tietenkin haluaa Edwinan vaimokseen, no, koska Edwina on se kauden haluttavin, mutta huomaakin pian olevansa pakkonaitettu Katelle. Kate ei ole mikään perusujo nuorikko, vaan hyvinkin sanavalmis ja avoin.

Kirja oli juuri sellainen kuin odotin ja itse asiassa taisin juuri nyt tarvita. Tokihan sen kuunteluun kului 12 tuntia, kun Barbaran teoksen olisin lukaissut parissa, mutta kasvatin samalla myös omaa kestävyyttäni ja mielenlujuuttani, kun en voinut ahmia kirjaa e-kirjana. Sinänsä se ei haitannut, sillä lukija Rosalyn Landor on aivan loistava. Hetken meni taas sanastoon tottumisessa, mutta vain hetki. 

Tässä nyt kuuntelulistallani taistelevat seuraavaksi huomiostani tämän sarjan seuraava osa ja yllättäen Harry Hole. Mukavaa tasapainoilua romantiikan ja rikosten välillä. Ehkä jossain välissä saan luettua jotain ns. vakavaakin, mutta tällä hetkellä työ vie suurimman osan energiastani ja lukemiselle ei vain jää aivokapasiteettia riittävästi.