Teini-ikäisenä luin paljon keskitysleireihin ja muutoinkin toiseen maailmansotaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa oli sota Jugoslaviassa. Tämä kirja sijoittuu tuohon sotaan.
Kirjailija on tehnyt kirjaansa varten haastatteluja sodan kokeneiden naisten keskuudessa ja sen aistii tässä kirjassa. Kirjan päähenkilö on S, opettaja, joka riuhtaistaan normaalista elämästään vankileirille. Hän sulkee itsensä pois tapahtumista ja siitä kirjan nimi. Aivan kuin asiat tapahtuisivat jollekin muulle, aivan kuin hän katoaisi. Hänen elämänsä katoaa, hänen tuntemansa maailma katoaa. Leirillä S joutuu sotilaiden seksiorjaksi ja tulee tätä kautta raskaaksi. Tarina vie S:n pakolaisleirin kautta Ruotsiin, jossa hän synnyttää lapsensa. Löytääkö S itsensä...
Kirjailija ei käytä kirjassa lainkaan nimiä, vaan henkilöt ovat kirjaimia. Se tavallaan kuvastaa sitä, kuinka sota tekee ihmisistä nimettömiä, juurettomia ja kuinka helposti saattaa tuolloin kadottaa itsensä, persoonansa, niin uhrit kuin sotilaatkin. Kirja ei ole mikään helppo luettava, aivan päinvastoin. Se on ahdistava, surullinen ja ajatuksia herättävä. Se ei jätä rauhaan, eikä anna armoa. Kirjassa käsitellään vaikeita asioita, jotka kuitenkin ovat olleet totta ja valitettavasti varmaan ovat vieläkin jossain päin maailmaa. Kirjassa on sama teema kuin Köbbin kirjassa, naisen kokemat seksuaalirikokset sodan aikana. Sama ahdistava tunnelma on myös löydettävissä.
Vaikka kirja on ahdistava, on se kuitenkin hyvä. Tarina on kerrottu hyvin. Ahdistavista tapahtumista on kirjoitettu kuin kirjailija itsekin olisi ollut kokemassa tilannetta. Näissä näkyy kirjailijan tekemä taustatyö, haastattelut. En välttämättä halua lukea perään mitään yhtä vaikeaa, mutta voin kuitenkin suositella tätäkin kirjaa, en viihteeksi, mutta ajattelunaiheeksi.
Luin tämän itse kolmisen vuotta sitte. Oli todella karmeaa luettavaa, mutta avasi kyllä silmiäkin.
VastaaPoista