torstai 10. toukokuuta 2012

Aino Kallas: Sudenmorsian - Hiidenmaalainen tarina


Miksi löysin tämän kirjan, sitä ihmettelin hetken. Bongasin kirjan Dorian Grayn takakannesta, sillä molemmat kirjat kuuluvat Keskiyön kirjaston kirjoihin, joihin kuuluu myös toki muita. Ilman Doriania en olisi tästä kirjasta kenties kuullutkaan. Tietenkin seuraavaksi tulee pohtia, olisinko jäänyt jotain ilman, jos en olisi kirjaan törmännyt ja nyt täytyy todeta, että kyllä.

Hieman epäluuloisesti suhtauduin kirjaan, mutta tapojeni mukaisesti otin kirjan kirjana. En siis googlaile kirjasta mitään tietoja ennen kuin olen itse sen lukenut. Haluan muodostaa aidosti oman mielikuvani. Usein blogeissa ajatukset ovat samankaltaisia, mutta esim. Nälkävuoden osalta omani erosi selkeästi muista. Nyt luettuani kävin googlailemaan ja löysin kiittäviä arvosteluja tästä ja samaa mieltä olen itsekin, lukemisen arvoinen kirja, joka huokuu menneisyyttä ja metsää. Suopursujen tuoksu kantautui aivoihini tätä lukiessa.

Kirja kertoo ihmissusi tarinan, jossa keskiössä ovat Aalo ja Priidik. Aalo tuntee suden kutsun ja hylkää perheensä. Priidik, hänen miehensä suree aluksi, mutta lopussa hylkää Aalon julmasti. Kirja on kirjoitettu kansantarinan, balladin muotoiseksi. Siinä käytetään vanhahtavaa kieltä, joka hidastaa lukemista, mutta sisälle päästyä hurmaa.

En lähde pohtimaan kirjan piilomerkityksiä, onko kirja tarina Kallaksen ja Eino Leinon suhteesta, siitä en tiennyt ennen lukemista, enkä anna sen nyt häiritä omaa tulkintaani, vaikka kenties suhteella voisikin olla merkitystä, sillä kirja on tarina kielletystä suhteesta. Se on legenda ihmissusista, jotka tappavat karjaa ja ovat paholaisen omia. Kirjassa on paljon uskonnollisia viittauksia ja latinankielisiä käsitteitä, jotka osaltaan lyövät kirjaan vanhahtavan leiman, vielä vanhemman kuin kirja iältään on, keskiaikaisen jopa. Se voisi olla epäonnistuessaan tylsä, mutta tässä se onnistuu ja antaa ihan omanlaisensa fiiliksen kirjan lukukokemukselle.

En nyt suinpäin ole rientämässä varaamaan Kallaksen teoksia, mutta mielenkiintoni heräsi kuitenkin ja haluan saada lisää. Nyt olen kuitenkin itse asettamassani lainaus- ja ostokiellossa, kunnes saan nykyiset lukupinot huomattavasti pienemmiksi, joten Kallaskin saa odottaa. Suosittelen kirjaa lämpimästi niille, jotka eivät pelkää tarttua erilaiseen kauhukirjaan.

1 kommentti:

  1. Paljolti olen samaa mieltä kanssasi Sudenmorsiamesta - paitsi että en luokittele sitä kauhukirjaksi. Pikemminkin kansansaduksi - sellainenhan se onkin.

    Minut tarina joitakin vuosia sitten hurmasi siten, että luin sen hetken päästä uudelleen. Sen jälkeen kahlasin läpi Aino Kallaksen elämää. Aikamoista, sanoisin.

    Kun nyt pääsit kinni Kallaksen mielenkiintoiseen kieleen, lue jossakin välissä myös Reigin pappi. Minä ainakin viihdyin senkin parissa erinomaisesti.

    Kiitos muuten vihjeestä katsella Näkymätöntä poikaa. Nyt se on luettu ja koettu.

    VastaaPoista