Olen päättänyt olla kirjaston armoilla näiden Sookie –kirjojen
suhteen ja laitoinkin hyvissä ajoin ennen kirjan ilmestymistä nimeni
varauslistaan, en ollut suinkaan ensimmäinen. Täytyy kyllä jälleen kiittää tätä
Satakunnan kirjastosysteemiä, se toimii mielestäni oikein hyvin sekä Porin
sisäisenä että koko Satakirjastojen suhteen.
Kun aloittaa Sookie –romaanin lukemisen, tietää mitä saa.
Ainakin tähän asti ei ole joutunut pettymään, enkä pettynyt tähänkään kirjaan,
vaikka paikoin vampyyrien suurseminaari ei nyt tuntunut täysin kiinnostavalta.
Kirjassa Sookie palkataan kuningattaren avuksi suureen vampyyrien seminaariin
tai tapaamiseen. Mukaan matkustavat toki Eric ja Bill ja myös Quinn häilyy
taustalla. Sookien ja Quinnin suhde saa viime silauksensa ja kiihkoa ei heidän
väliltään puutu. Myös Eric on taas niin ihana, että ai että…
Jos nyt sekavasta juoniselostuksestani jotain pitää saada
irti, on se, että sellainen ihan hyvä Sookie –kirja on kyseessä. Pohdinkin tätä
lukiessa, että tosi hyvin on Harris saanut kirjoitettua kirjansa, kun tässä
seitsemännessäkään ei vielä kyllästy aiheeseen. Jotain uutta juonnetta tulee
koko ajan. Asioita on pohdittu eteenpäin selkeästi ja kokonaiskuva täsmentyy ja
sumentuu sillä tavoin sopivasti. Sookie itsessään on hyvin kirjoitettu hahmo,
josta löytyy eri ulottuvuuksia ja on hyvin sellainen samaistuttava. Pidän siis
kovasti.
Ainut, mikä nyt pikkaisen häiritsi, oli kirjan nimi. Tavallaan se ei sovi lainkaan kirjan sisältöön. Tämä on jotenkin yleistä etenkin näissä nopeasti suomennettavissa paranormaalikirjoissa ja romanttisissa kirjoissa. Häiritsee jonkin aikaa, mutta menee ohi, jos kirja on hyvä.
Käsittääkseni toinenkin suomennos ilmestyy vielä tänä
vuonna. Jaksan sitä odottaa oikein hyvin, mutta laitan kyllä taas ajoissa
varaukseen.
Ah, Eric <3 :)
VastaaPoistaPS: Blogissani on sinulle jotain!