Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen (äänikirja)

Massiivinen 31 cd:n urakka on takana. Kuuntelukokemus oli hyvin miellyttävä ja ajatuksiaherättävä. Olen Sinuhea yrittänyt aloittaa lukemaan useammankin kerran, mutta en ole juuri ensimmäisiä sivuja pidemmälle päässyt ja ymmärrän hyvin, että en varmaan lukemalla olisi teosta milloinkaan saanut loppuun. Olen niin kärsimätön lukija. Kuuntelemalla en voi kääntää sivuja eteenpäin, en voi kurkata loppua, vaan on kuunneltava vain ja se on hyvä juttu tällaisen kirjan kohdalla, sillä juuri, kun luulit tylsistyväsi, tajuat kuinka hienoa ajatusta kaikkeen sitoutuukaan.

Sinuhe kertoo egyptiläisestä lääkäristä, joka on vauvana löydetty ajelehtimasta kaislaveneessä Niilistä. Hän kasvaa aikuiseksi kirjan aikana, joka on tavallaan hänen muistelmansa. Sinuhe kohtaa vastoinkäymisiä ja onneakin. Hänen seuranaan kulkee uskollinen Kaptah ja hänen onnen kuoriaisensa. Kaptah oli kirjan ilahduttavin hahmo, joka sai minut ainakin nauramaan. Kaptahin pörssikeinottelu oli kuvattu niin mainiosti, että hänen oppejaan voisi käyttää hyvin vaikka raaka-ainepörssissä tai futuurikaupassa vielä tänäkin päivänä. Kirjassa on murhetta, iloa, kiihkoa ja etenkin sotaa. Sotaa oli jopa mieleeni liikaa, minkä toisaalta ymmärtää, sillä kirja on kirjoitettu toisen maailmansodan mainingeissa.

Sodanvastaisuus on teema, joka kulkee läpi kirjan. Tämän voi aistia sodan julmuuksia kuvaavista pätkistä. Jumalallisuus ja Jumalan nimeen tehtyjen pahojen tekojen oikeutus on mielestäni toinen teema, joka näkyy selkeästi kirjasta. Molemmat yhä edelleen ajankohtaisia, vaikka maailma onkin muuttunut. Kirja oli osittain hyvin julma ja väkivalta kuvattiin hyvin realistisesti. Kirja sisältää myös runsaasti iloitsemista ja seksuaalisuuteen liittyvää, minkä ymmärrän herättäneen runsaasti paheksuntaa ilmestymisen aikoihin. Nykyihmisen karaistuneelle luonnolle ne eivät käy, vaan ovat kiinnostava lisä ja tuovat sellaista historian lehtien havinaa.

Pidin kyllä tästä kirjasta, mutta en pitänyt siitä yhtään niin paljon kuin Mikael Hakimista, joka oli mielestäni aivan erinomainen teos. Samankaltaisia piirteitä voi löytää kummankin kirjan päähenkilöistä, jotka ovat tavallaan hyvin itsekkäitä, mutta toisaalta erittäin huomioonottavia ja mukavia, hieman sinisilmäisiä, mutta kuitenkin omalla tavallan ahneita ja kieroja.

Olen erittäin tyytyväinen, että kuuntelin tämän kirjan. Olen jälleen selkeästi sivistyneempi ja ajattelevampi. Waltarin teoksiin on tullut hienoinen pakonomainen tarve saada lisää, sääli, että kirjastossa ei taida näitä historiallisia teoksia olla enempää äänikirjana, sillä se juuri sopii näiden osalta minulle.