lauantai 18. elokuuta 2012

Charlaine Harris: Veren sitomat

Uusin suomennettu Sookie ja taas pohdin koko lukemisen ajan, että ei jaksa. Tuntui, että mitään uutta ei enää tapahdu tai että asiat junnaavat paikallaan. Uusia yliksiä ilmestyi ja vanhoja poistui, vähän liikaa alkaa pyöriä Sookien ympärillä minun makuuni. Tiedän kuitenkin, että tulen lukemaan myös tulevat kirjat pohtien kuitenkin varmaan tuota samaa asiaa.

Lukeminen oli lisäksi hidasta, sillä jotenkin en vain päässyt uppoutumaan kirjan tapahtumiin. Kuten jo aiemmin on käynyt selviksi, niin Eric on ehdoton suosikkini ja vaikka Eric olikin kirjassa aika suuressa roolissa, en saanut kirjasta otetta. Tuntui, että aivan liikaa tapahtui Quinn, isoisä, ihmissudet ja kaikki muu. Katarinan jälkimainingit, jotka vaikuttivat sekä vampyyrien että normaali ihmisten elämään. 

Olo on vähän pettynyt. Olin taas odottanut liikoja, vaikka osiin odotuksistani vastattiinkin, niin jotenkin vain kaikki etenee niin hitaasti, mutta toisaalta liian paljon tapahtuu. Jotenkin en edes keksi mitään kirjoitettavaa, sillä kirja ei tehnyt juurikaan vaikutusta tai jättänyt mitään kovinkaan syvää muistijälkeä. Tulipa luettua.

2 kommenttia:

  1. Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi! En enää löydä samanlaista iloa ja innostusta tämän sarjan parissa. Tämäkin kirja oli ihan ok ja viihdyttävä, mutta liikaa toistoa ja liikaa merkityksettömiä tyyppejä. Aion myös kaikesta huolimatta jatkaa sarjan parissa, mutta jonkinlaista päätöstä kaikella kaipaan jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ongelma on ilmennyt nyt myös tv-sarjan kanssa, jonka uusinta kautta olen seurannut c moren kautta. Sarja huitelee jossain kirjojen ulkopuolisessa maailmassa ja ei vain iske enää, vaikka Eric niin ihana onkin.

      Poista