Elokuvien kautta oletin, että kirja olisi tuttu, mutta niinhän se on, elokuvat usein pohjautuvat kirjoihin.
Tohtori Jekyllin ja mr Hyden tarina kerrotaan asianajaja Uttersonin kertomana. Hän on Jekyllin ystävä ja huomaa muutoksia ystävässään samoihin aikoihin, kun kauhua herättävä mr Hyde saapuu kuvioihin. Mitä onkaan kaiken takana... Nythän tiedämme, että kyseessä on tiedemiehen kokeilut, joten loppuratkaisua on turha säästää, mutta kirjassa tämä ei ole tiedossa ennen viimeisiä sivuja. Kauhu syntyy epävarmuuden ilmapiiristä, kuka on mr Hyde ja mitä hän on tehnyt tohtori Jekyllille.
Kirja on kirjoitettu 1886 ja se on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin. Monet elokuvat ovat ammentaneet tarinaa yhden ihmisen kahdesta puolesta, joista toinen on kiltti, ystävällinen ja rakastettava ja toinen täynnä pahuutta ja itsekkyyttä. Nämä molemmat puolet löytyvät kaikista meistä, toinen kenties piilotettuna syvälle sisimpään.
Pidin kirjasta kovasti, jopa hämmästytin itseni. Jotenkin toistan itseäni klassikoiden kohdalla, sillä tästäkin kirjasta tajuaa, miksi se on saanut klassikon aseman. Kerronta ja tarina on varmasti ollut aikanaan tyystin erilaista kuin muut ja luonut kauhua. Nykyään maailmassa on niin paljon pahuutta ja kauhua, että kirja ei kauhistuta tavalla, jonka se on aikanaan varmasti tehnyt, mutta tuo kuitenkin paljon ajateltavaa meistä ihmisistä.
Kirja ei ole paksu, vain reilu sata sivua. Itselläni on 1974 vuoden painos kirjaston poistolaarista. Jälleen olen ottanut askeleen kohti kirjasivistystä ja voin ylpeänä sanoa lukeneeni jälleen yhden klassikon, joka sisällöltään on ajatuksia herättävä, kiinnostava ja kieleltään hienovireinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti