Saahan sitä rakastua yhä uudelleen. Tästä kirjasta tehty elokuva on yksi suurista suosikeistani ja harvoja elokuvia, jotka osaan lähes ulkoa. Olen lukenut kirjan joskus suomeksi, mutta tämä englanninkielinen versio vei kaikesta tuttuudesta huolimatta täysin sydämeni jälleen.
Kirja on ilmestynyt 1908 ja se kertoo edwardiaanisen ajan Englannista. Lucy Honeychurch on matkustanut Firenzeen serkkunsa Charlotten kanssa. Pensionaatissa he saavat huoneen ilman näköalaa ja tästä alkaa tapahtumaketju. Pensionaatissa on myös isä-poika Emerson, jotka vaihtavat huoneita naisten kanssa. Vanhempi Emerson on filosofinen mies, joka on kasvattanut poikansa vastoin sen ajan ihanteita, näin heitä pidetään outoina ja epäsopivina tuttavina. Lucy ja George Emerson kuitenkin ajautuvat Firenzessä tapahtumien myllerryksiin, jotka ravisuttavat heidän elämäänsä.
Kirjan toisessa osassa ollaan jälleen Englannissa. Lucy on kihloissa äärettömän ärsyttävän Cecil Vysen kanssa. Lucy on hukassa oman itsensä kanssa, kun törmää jälleen Georgeen. Ketä hän rakastaakaan? Ketä hänen tulee miellyttää? Onko hänellä oikeus olla oman elämänsä seppä? Mikä on naisen rooli maailmassa? Kuinka tulee käyttäytyä? Kirja kertoo kuitenkin pohjimmiltaan kasvamisesta, oman itsensä hyväksymisestä ja yhteiskunnan normien hylkäämisestä. Jokainen meistä on vastuussa omasta onnellisuudestamme. Näin itse tulkitsin kirjan tällä kertaa.
Kirja on selkeästi tunnistettavissa elokuvasta. Pois on jätetty joitakin filosofisluonteisia keskusteluja, jotka eivät tavallaan vie tarinaa eteenpäin, joten erittäin hyvin myös elokuva noudattaa teosta. Teos itsessään on aivan valloittava, jos et ole vielä lukenut, suosittelen ehdottomasti. Se on sekä kaunis rakkaustarina, mutta myös hieno ajankuvaus ajasta, jolloin naiset eivät vielä olleet vapautettuja viktoriaanisen ajan kahleista.
Tällä kertaa äänikirjan lukijana toimi nainen Joanna David, joka ei ehkä lukenut kirjaa samalla antaumuksella ja eläytymisellä kuin muissa suosikeissani, mutta erinomaisesti kuitenkin.
Minäkin rakastan tätä sekä kirjana että elokuvana. Elokuvaversio oli myös ensimmäinen kosketukseni Forsteriin, josta on sittemmin tullut yksi kaikkien aikojen suosikkikirjailijoistani.
VastaaPoista