Vaihdoin (jälleen) työpaikkaa. Nyt on ihanasti työmatkaa noin 45 minuuttia suuntaansa päivittäin eli pääsen jälleen äänikirjojen makuun. Olenkin kaivannut tämän kolmen kuukauden ajan, jonka kävin lähempänä töitä, äänikirjoja. Olen hirvittävän huono kuuntelemaan radiota, koska siellä on joko huonoja juttuja tai huonoa musiikkia. En siis oikein malttanut odottaa kuuntelukokemusta, joka olikin hyvin koukuttava.
Kristiina Vuorta on verrattu Kaari Utrioon, eikä turhaan. Kirja sijoittuu 1300 -luvun Satakuntaan ja Turkuun. Tuttuja nimiä vilisi reilusti. Disa on avioliitossa, jossa mies hakkaa. Eräänä väkivaltaisena hetkenä, kun Disa luulee kuolevansa, hänen poikansa Viljami ampuu nuolen isänsä kurkun läpi ja tappaa isänsä. Isän tappaja on pahimpia rikoksia tuon ajan Suomessa. Disa poikineen lähtee karkuun ja heidän avukseen rientää laivuri Basti. Disa ei ole kokenut rakkautta vain raakuutta ja väkivaltaa. Bastin osuminen paikalle aina, kun Disan henki on vaarassa ei voi olla sattumaa. Disaan kiinnostustaan kohdistaa myös Turun linnanherra. Kuka viekään Disan sydämen.
Kirja oli aivan järjettömän koukuttava. Niinkin koukuttava, että en voinut kuunnella loppuun, vaan oli pakko lukea kirja loppuun ihan kirjana, sillä tottakai kirja löytyy hyllystä myöskin. Kuunteleminen on niin ahdistavan hidasta, vaikka ihanaa onkin. Pidin teoksesta todella paljon. Se ei ole onnellinen kirja, mutta se on hyvä kirja. Aivan, kuten Utrionkin kirjoissa, tässäkin naiset ovat vahvoja ja historia on läsnä niin, että sen pystyy aistimaan.
Kirjan loppu oli niin haikean suloinen, että en säästynyt kyyneliltä, mitkä ovat aina vähän noloja autolla ajaessa. Lukijana on Erja Manto, joka on saanut suuren suosikkiaseman etenkin näissä romanttisissa teoksissa. Hänen pehmeä, ajoittain hieman sössöttäväkin lukutyylinsä saa romanttisen sieluni liekkeihin.
Kirjasta huumaantuneena tajusin omistavani Vuoren esikoisen, se on seissyt hyllyssäni jo pitkän aikaa ja keskimmäisen teoksen hain kirjastosta heti lukupinoon, joka ei kyllä liikahtele kovinkaan paljon.
Äänikirjoihin jää todella koukkuun! Itsekin kuuntelen niitä työmatkoilla (20 min/suunta, kyllä siinäkin ehtii) ja kesän lomaviikoilla huomasin ikävöiväni kuuntelua. Tämä onkin hyvä äänikirjavinkki. En ole Vuoren kirjoja lukenut, ja Hiltusen Vilpittömästi sinun loppuu pian, joten tätä voisin kokeilla seuraavaksi. :)
VastaaPoistaNiin jää. Olen etenkin jäänyt koukkuun Lars Svedbergiin, jonka lukeman Remeksen aloitin tänään. Melkein valitsen äänikirjan lukijan perusteella, sillä huono lukija pilaa kirjan ihan täysin.
Poista