Olen lukenut aiemmin pari kirjaa (1 ja 2) koskien Pohjois-Koreaa. Kuten monia muitakin tuo suljettu maa kiinnostaa. On jotenkin dystooppista kuinka erilaista elämä voikaan olla vielä nykymaailmassa. Tämän kirjan bongasin sattumalta kirjastosta, kun hain äänikirjaa työmatkoille. Muistan lukeneeni arvosteluja kirjan ilmestyessä ja pohtineeni, että tämä pitää lukea, mutta mitään suurta himoa en kirjaa kohtaan tuntenut. Kävi vielä sellainen onnellinen yhteensattuma, että sain olla muutaman tunnin kotona ihan yksin, mikä on tässä perheessä niin harvinaista herkkua, että tilaisuushan piti käyttää heti hyväksi. Istuin tuon pari tuntia keittiön pöydän ääressä, join teetä ja luin tämän kirjan.
Kirjan 195 sivua on helppoa luettavaa ja toisaalta ei ole. Aihehan ei ole mikään mukava, vaan siinä on monia hyvin ahdistavia seikkoja, mutta tämä kirja ei mässäile lainkaan niillä, niitä jopa siloitellaan ja ohitetaan aika paljon. Tämä tekee kirjasta helppo- ja nopealukuisen.
Eunsun karkaa Pohjois-Koreasta äitinsä ja siskonsa kanssa Kiinaan, jossa äiti naitetaan kiinalaiselle miehelle. Toisesta vankilasta toiseen. Kuinka ollakaan heidät ilmiannetaan ja heitä kohtaa palautus takaisin Koreaan. Tilanteet kerrotaan suhteellisen ylimalkaisesti kuin muistellen ilman yksityiskohtia. Pako uudestaan Kiinaan onnistuu paremmin ja ajan kuluessa he pääsevät mutkien kautta myös Etelä-Koreaan.
Pidin kirjasta, mutta kuten jo toistaakseni vielä itseäni, oli se hyvin ylimalkainen, siloiteltu. Ei sillä, että suuresti nauttisin karmivista yksityiskohdista, mutta jotain sellaista olisin kuitenkin toivonut. Jo aiemmista lukemistani kirjoista tuttuja teemoja vilahtaa myös tässä kirjassa päälimmäisenä nälänhätä ja teloitukset. Yhä edelleen pidän Demickin kirjaa parhaimpana näistä lukemistani.
Pohjois-Korea on epätodellisen oloinen kuin jäänne jostain kylmän sodan alkupäivistä. Uskon, että oman elinikäni aikana tilanne tulee muuttumaan, mutta miten,sitä jää kauhulla miettimään. Ihmisen pahuus, itsekkyys ja vallanhimo on karmea yhdistelmä.
Tämä osuu kirjahaasteessa kohtaan Tositapahtumiin pohjautuva kirja.
Luin ihan saman kirjan samaan kohtaan "Tositapahtumiin perustuva kirja". Jotenkin oli joo ylimalkainen. Varsinkin Etelä-Korean tapahtumat oli jotenkin siloteltu mun mielestä, ja Kiinakin tavallaan. Ikäänkuin ei olis haluttu "mollata" muita valtioita kuin P-Koreaa. Jotenkin hämmentävää mun mielestä.
VastaaPoista