Tämä on heti kärkeen sanottuna sellaista leppoista kesälukemista, jota voi suositella kaikille romantiikan ystäville. Ehkä tämä kategorisoituna on sitä chic litiä, mutta ei varmaan pahimmasta päästä, sillä en aio tunnustaa pitäväni kyseisestä genrestä tippaakaan.
Karoliina on kolmekymppinen stressipesä, joka on eronnut poikaystävästään puoli vuotta sitten, mutta tapaa tätä yhä usein ja käy tämän kanssa lounaalla. Hän on saanut työn yliopiston filosofian laitokselta ja työ on ponnahduslauta eläkevirkaan. Filosofian laitos ei kuitenkaan ole helpoin tapa saada meriittejä, sillä työntekijöitä kiinnostaa aivan muut asiat kuin työnteko ja kun vielä kuviota sekoittaa laitoksen sivarimies Matias. Karoliina murehtii ja valvoo yöt, mutta onko siitä apua, vaan pitäisikö vähän hellittää.
Kirja on ihanan elämänmakuinen. Se on hauska, sopivasti romanttinen olematta äitelä. Itsekin olen vuosia työskennellyt aikoinani yliopistolla ja valitettavasti pystyn tunnistamaan kirjan ihmiskuvaukset liiankin hyvin. Tämä tietenkin teki kirjasta omakohtaisemman ja sellaisen, johon pystyn samaistumaan oikein hyvin. Kirja muistutti jälleen, miksi en enää ole yliopistolla töissä ja miksi sinne ei kannata haikaillakaan. Karoliina on myös hyvin paljon sellainen kuin useat meistä naisista ovat eli stressaamme asioista turhaankin ja omassa päässä pienistä asioista tulee sellaisia "nyt maailma tuhoutuu" -ongelmia. Karoliinan huolipäiväkirja oli oikein hyvä idea ja oivallinen apu lietsomaan lisästressiä etenkin kyseisessä kuosissa.
Olen lukenut Vaahteran aka Pauliina Vanhatalon aiemmatkin romanttiset kirjat ja pitänyt niistä, joten odotuksia tätä teosta kohtaan oli ja ne täyttyivät aivan täydellisesti. Jopa kirjan kansi on ihanan kesäisen kepeä.
Jos siis vielä haet sopivaa kirjaa riippumattoon, rannalle tai sadepäivän varalle, tässä yksi mainio ehdokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti