Johan Harstad: Darlah 172 tuntia kuussa

Norjalaista nuorisokirjallisuutta tulee harvemmin luettua, eli ei juurikaan ikinä. Bongasin tämän kirjan myös Harjavallan kirjaston kirjavinkeistä. Kirja vaikutti takakannen perusteella hyvinkin kiinnostavalta ja sitä se tällä kertaa todellakin oli. Otan kirjan mukaan myös Science Fiction -haasteeseen, koska kirja tapahtuu puoleksi avaruusaluksessa, joten menkööt nyt siihen kategoriaan, sillä todennäköisesti en muuta avaruusaluskirjaa taida lukea.

Mutta tähän kirjaan jälleen. Nasa päättää aloittaa kuulennot jälleen lähes 40 vuoden tauon jälkeen. Julkisesti oli kerrottu lentojen loppumisesta, että ketään ei enää kiinnostanut, totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Jotta uudet kuulennot saisivat maksimaalisesti huomiota, päättää Nasa ottaa lennolle mukaan 3 nuorta, jotka valitaan arvalla. Nuoret ympäri maailmaa saavat osallistua arpajaisiin. Mukaan valikoituvat norjalainen Mia, japanilainen Midori sekä ranskalainen Antoine. Heitä valmistellaan lentoon kuukausien ajan. Samaan aikaan amerikkalaisessa vanhainkodissa dementoitunut vanhus Oleg näkee televisiossa uutisen kuulennoista. Hän havahtuu vuosien horroksesta ja sanoo: älkää palatko... Kuulento lähtee kuitenkin ja nuoret pääsevät avaruusasema Darlah 2:een. Pian saapumisen jälkeen kuitenkin energia katkeaa ja ihmisiä alkaa kadota. Mikä onkaan kuun salaisuus.

En siis ole ollut mikään suuri scifin ystävä, saatikka avaruusteosten. Tämä kirja oli kuitenkin oikein hyvä ja viihdyttävä sekä samalla myös jännittävä ja kauhistuttavakin. En ole Harstadista edes kuullut aiemmin, tosin nyt googlattuani hänet huomasin, että hän on kirjoittanut myös kirjan Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito, joka on tuttu tv:stä. Tämä kirja oli luokiteltu nuorille aikuisille, mutta itse en kovin nuoren suosittelisi lukevan, sillä sen verran synkästä teoksesta on kuitenkin kyse ja teksti on hyvin aikuismaista, jos nyt niin kirjasta voi sanoa.

Salaliittoja vilisee myös kirjassa, mikä on aina myös virkistävää, sillä nehän voisivat olla totta. Voisiko tämäkin kirja olla totta, herää kysymys. Avaruus on kuitenkin suuri tuntematon. Ehkä voisi koukuttua myös puhtaaseen avaruusscifiin, koukutunhan näymmä kaikkeen muuhunkin.

Kirjasta tuli tosi hyvä fiilis. Sellainen, kun tulee hyvän kirjan jälkeen. Hyvin kirjoitetun, hyvin ajatellun ja mielenkiintoisesti loppuvan. Suosittelen siis kirjaa lämpimästi kaikille, vaikka pehmeänä laskuna scifiin, kuten itselleni.