Pari edellistä postaustani ovat
olleet kauhua, ehkä jollekin tällainen Harlekiini –romantiikka on vielä kauhua
kauheampaa, mutta täytyy sanoa, että minä kyllä pidän aina välillä ja vähän
useamminkin. Tämä on ensimmäinen tutustumiseni myös Brenda Joyceen ja oli
erittäin miellyttävää tutustua.
Oletettavasti kirja kuuluu
sarjaan, jossa seurataan de Warennen perheen eri veljeksien tarinoita, näin
oletan takakannen perusteella, mutta muuta en osaa sanoa sarjasta, jos sitä
onkaan. Joka tapauksessa tämä kirja kertoo lapsuuden rakkaudesta ja siitä,
kuinka se mutkien kautta toteutuu aikuisena. Lizzie on lukutoukka. Hänet
pelastaa vedestä tumma, komea nuorukainen ja myöhemmin vielä vaunujen alta.
Lizzie rakastuu silmittömästi. Naamiaisissa vuosia myöhemmin he kohtaavat
jälleen, mutta yhteensattumien kautta Lizzien sisko Anna on se, joka saa tämän
salaperäisen muukalaisen lapsen. Muukalainen on Tyrell de Warenne ylhäisä
aatelismies, jonka eteen Lizzien saapuu parin vuoden päästä lapsi sylissään
väittäen lasta omakseen. Tyrell tietää kuitenkin totuuden. Voiko rakkaus päihittää
velvollisuudentunteen ja petoksen? Ah, siinäpä kysymys.
Ei välttämättä mitään uutta
auringon alla, mutta sangen koukuttava kirja kuitenkin. Myönnän häpeäkseni jälleen
käyneeni kurkkaamassa viimeistä sivua onnellisen lopun toivossa. En ole siis
vieläkään oppinut, että onnellinen loppu on suhteellisen varma tämän
tyyppisissä kirjoissa. Kirjassa oli myös niitä kuumia tunteita, mutta ne eivät
olleet pääroolissa ja niiden kuumuus oli melko suhteellinen käsite.
Pikainen googlaus kertoo Brenda
Joycen olevan palkittu kirjailija alallaan. De Warennen suvusta kertovaan
sarjaan kuuluu jo pelkästään 13 kirjaa, lisäksi löytyy kymmeniä muita. Brenda
Joyce niminen henkilö on näytellyt myös lapsuuteni lempielokuvissa,
Tarzaneissa, Janea. Jälleen oppi uutta, vaikka kirja ei itsessään mitään suurta
filosofista pohdintaa aiheuttanutkaan.
Suosittelen romantiikan
nälkäisille.
Löysin nämä ihan vahingossa kun tarvitsin yövuoroon jotain lukemista ja yllätyin tosissaan, että nämä kirjat olivatkin hyviä, ei mitenkään speciaali hyviä, mutta rakastuin silti näihin ja mietinkin, että onkohan noita muita kirjoja edes tulossa suomenkieliseksi painokseksi, olen nimittäin saanut pakkomieleksi saada lukea kaikkien veljesten tarinat...
VastaaPoistaJotenkin se Harlekiini -leima antaa oletuksetn, että sisältö on pelkkää höttöä, vaikka näinhän ei ole, aina. Nämä ovat poikkeus ainakin sääntöön. Toivon, että sarja saa jatkoa. Harlekiini on kyllä vähentänyt kurjasti noita historiallisia kirjoja, omana sarjanaan eivät edes enää anna tilata kotiin. Kurjaa, onneksi toisaalta näiden lukeminen englanniksikin onnistuu, kun aika äkkiä oppii nuo perussanonnat :)
VastaaPoista