Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Metsäjätti oli mielestäni todella hyvä kirja. Tämä Nousiaisen esikoinen on saanut paljon kiitosta osakseen, eikä kyllä syyttä. Tarina on uudenlainen, kiinnostava ja todella hauska. Kaiken lisäksi vadelmaveneet ovat myös minun lempikarkkejani.

Kirja kertoo suomalaisesta Mikko Virtasesta, joka on aina tuntenut henkisesti olevansa ruotsalainen. Ruotsin kansalaisuutta ei kuitenkaan ole helppo saada, koska Mikko on kuitenkin velvollisuudentunteesta asunut aina vain Suomessa. Hän viettää Victorian syntymäpäiviä ja muista ruotsalaisia kalaaseja sekä omistaa alttarin kodissaan, jossa palvoo Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita Olof Palmea ja Per Albinia sekä kansankodin sosiaalidemokraattista yhteiskuntaa. Mikko ei luovuta ruotsalaisuushaaveestaan missään vaiheessa ja erinäisten sattumien kautta hänestä tulee ruotsalainen Mikael Andersson, ruotsalainen mies, joka on empaattien, keskusteleva ja rakastava isä ja aviomies. Kaikkensa tehneenä Mikael elää nyt unelmaansa hinnalla millä hyvänsä.

Kirja on siis hykerryttävän hauska, mutta sisältää kuitenkin selkeää kantaaottavuutta etenkin loppuvaiheissa. Jotenkin tuo kantaaottavuus jotenkin ei sovi kirjaan ainakaan niin alleviivatusti kuin se on kirjassa esitetty. Muutoin pidin kyllä lopusta.

Nousiainen osaa kirjoittaa juuri minulle ja minun ikäisistäni ollen itsekin samaa ikäluokkaa. Etenkin Mikon lapsuudenkuvauksissa oli paljon tuttua omasta lapsuudestani. Silloin vadelmaveneet ja Ruotsin risteilyt olivat usein kesän huippukohtia. Karkkia syötiin kunnes oksennettiin ja oltiin kuitenkin huumaavan onnellisia seilatessa Tukholman saariston idyllisten kesämökkien välissä. Tältä osin pystyn jopa samaistumaan Mikko Virtaseen.

Mielipuolinen ja hauska, ehkä siinä fiilikseni kirjasta. Suosittelen ehdottomasti kaikille suomalaisille, jotka ovat käyneet Ruotsissa ja ihmetelleet ruotsalaisten käytöstä. Kirja selittää monta asiaa.

Edit: Ihan pakko lisätä, että Petri Takala -kohtaukset olivat aivan hillittömiä, aivan hillittömiä. Vieläkin hymyilyttää, kun niitä ajattelee.