Pako New Yorkista teki minuun
lähtemättömän vaikutuksen nuoruuteni päivinä. Kurt Russell oli loistava
esittäessään dystooppisesta New Yorkista pakenevaa Snake Plisskenia. Tästä
kirjasta tuli mieleen Quentin Tarantinon versio kyseisestä elokuvasta, verinen,
nopeita leikkauksia täynnä ja tietenkin vuorosanoissa runsaasti kiroilua. Ja
kyllä, pidin tästä jopa hämmästyttävän paljon.
Palkkatappaja, huora, homo ja
maankiertäjä ovat kaikki kuolleet, kukin tavallaan, ja päätyneet Helvettiin.
Heidät on tuomittu kohtaamaan syntiensä mukainen kiirastuli, mutta hepä
päättävätkin paeta. Avukseen se vapauttavat Luciferin ja näin pako etenee halki
Helvetin kiirastulien ja erittäin splatter-elokuvatyylisten tapahtumien.
Kirja on kirjoitettu kuten se
olisi elokuva. Lyhyet leikkaukset hahmosta toiseen, mutta tarina kulkee koko
ajan eteenpäin kiihtyvällä tahdilla. Ruumiinosat lentelevät, veri räiskyy ja
nenässään voi jopa haistaa viemärien lemun ja mätänevien ruumiiden erittämän
lemun. Kirja on erittäin visuaalinen, paikoin jopa tuntui liiankin
visuaaliselta. Ei mitään iltasatulukemista tosiaankaan.
Mutta kuitenkin koukutuin
kirjaan. Se on tyystin erilainen kuin mitä luen yleensä ja siksi kiinnostava.
En ehkä jaksaisi lukea montaa samankaltaista kirjaa perätysten, mutta
tällaisena romanttisten kirjojen välipalana, oikein hyvä, virkistävä
suorastaan.
Kirjaa ei voi suositella
kaikille. Jos ruumiineritteet ja kirosanat eivät kuulu lempiaiheisiin, on kirja
parempi jättää hyllyyn. Jos taas splatter-elokuvat ja ronski, jopa hieman
vastenmielinen huumori on ihan ok, niin varmasti tämäkin miellyttää. En olisi
uskonut pitäväni, mutta pidin ja taidan lisätä tämän jatko-osan Vellumin myös
lukulistalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti