maanantai 2. heinäkuuta 2012

Hal Duncan: Pako helvetistä


Pako New Yorkista teki minuun lähtemättömän vaikutuksen nuoruuteni päivinä. Kurt Russell oli loistava esittäessään dystooppisesta New Yorkista pakenevaa Snake Plisskenia. Tästä kirjasta tuli mieleen Quentin Tarantinon versio kyseisestä elokuvasta, verinen, nopeita leikkauksia täynnä ja tietenkin vuorosanoissa runsaasti kiroilua. Ja kyllä, pidin tästä jopa hämmästyttävän paljon.

Palkkatappaja, huora, homo ja maankiertäjä ovat kaikki kuolleet, kukin tavallaan, ja päätyneet Helvettiin. Heidät on tuomittu kohtaamaan syntiensä mukainen kiirastuli, mutta hepä päättävätkin paeta. Avukseen se vapauttavat Luciferin ja näin pako etenee halki Helvetin kiirastulien ja erittäin splatter-elokuvatyylisten tapahtumien.

Kirja on kirjoitettu kuten se olisi elokuva. Lyhyet leikkaukset hahmosta toiseen, mutta tarina kulkee koko ajan eteenpäin kiihtyvällä tahdilla. Ruumiinosat lentelevät, veri räiskyy ja nenässään voi jopa haistaa viemärien lemun ja mätänevien ruumiiden erittämän lemun. Kirja on erittäin visuaalinen, paikoin jopa tuntui liiankin visuaaliselta. Ei mitään iltasatulukemista tosiaankaan.

Mutta kuitenkin koukutuin kirjaan. Se on tyystin erilainen kuin mitä luen yleensä ja siksi kiinnostava. En ehkä jaksaisi lukea montaa samankaltaista kirjaa perätysten, mutta tällaisena romanttisten kirjojen välipalana, oikein hyvä, virkistävä suorastaan.

Kirjaa ei voi suositella kaikille. Jos ruumiineritteet ja kirosanat eivät kuulu lempiaiheisiin, on kirja parempi jättää hyllyyn. Jos taas splatter-elokuvat ja ronski, jopa hieman vastenmielinen huumori on ihan ok, niin varmasti tämäkin miellyttää. En olisi uskonut pitäväni, mutta pidin ja taidan lisätä tämän jatko-osan Vellumin myös lukulistalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti