Olenpa kirjoittanut aiemmista Howardeista lyhyesti (en viitsi edes linkata tähän), toisaalta eipä tällaisista loppujen lopuksi suhteellisen mitään sanomattomista kirjoista paljon voi sanoakaan, vaikka täytyy myöntää jälleen kerran (toista itseäni jo niin usein, että alkaa jopa ärsyttää), että jokaiselle kirjalle on paikkansa. Olen kärsinyt pahemmasta lukujumista, lukuahdistuksesta ja kaikesta mahdollisesta, mikä näkyykin selkeästi luettujen kirjojan määrässä. Tällä kertaa jätin pois jopa pari ehdottoman turhaa, mutta ah, niin paikallaan olevaa Harlekiini-kirjaa ihan postaamatta, sillä loppujen lopuksi, voiko niitä kaikkia kutsua edes kirjaksi, jos samoissa kansissa on kaksi "kirjaa" ja sivuja on about 250. Noh, päädyin nyt olemaan postaamatta, sillä sanottavaa olisi ollut vielä vähemmän kuin tästä Howardin kirjasta.
Howard kuului lempikirjailijoihini alkupään tuotantonsa kautta, mutta nämä uudet teokset eivät ole juurikaan mitään. Toki jonkin verran viihdearvoa on, mutta tarinat ovat olleet melko laimeita ja kiihkeät tunteetkin ovat olleet vain varjo joistain aivan hyvistä kirjoista. Yön huntu ei nyt valitettavasti tee muutosta tähän. Se kertoo hääsuunnittelija Jaclynista ja poliisi Ericistä, jotka viettävät kiihkeän yön, jonka jälkeen Jaclyn joutuu epäilyksen alle, kun hänen asiakkaansa murhataan. Lähes 3/4 kirjasta pohditaan vain kummankin tunteita ja velvollisuuksia ja näiden aiheuttamia ongelmia. Melko tylsää siis, ehkä myös syy, miksi kirja oli kesken toista viikkoa. Tietäähän sen toisaalta miten käy, kiihko on liian suurta ja rakkauskin alkaa kukoistaa ja siinä sivussa saadaan murhaaja kiinni.
Olen niin pettynyt, oikeasti. Olisin halunnut nyt ahmia edes jonkun kirjan. Kaipaan ahmittavaa kirjaa, ihan mitä vain. Yksi onnistunut ahmimiskohtaus auttaisi pääsemään jumista. Kesken on tälläkin hetkellä varmaan 10 kirjaa, mutta mikään niistä ei ole auttanut. Mikään ei huuda ahmimaan ja valvomaan liian myöhään. Olen avoin kaikille ehdotuksille, minkä kirjan ahmit viimeeksi? Ehkä se olisi minullekin ahmimisen arvoinen.
Itse rakastuin viimeksi tulisesti Muriel Barberyn Siilin eleganssiin. En raaskinut ahmia, kun halusin ettei se koskaan lopu.
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut alkupään Howardeja - joille minä salaa hihitin, mutta silti luin ne, kun niissä oli kuitenkin pientä ytyä - ja muutaman uudemman, jotka ovatkin sitten olleet lähinnä sitä rattoisaa hohhoijaa-kirjallisuutta. Enpä ole vähään aikaan Howardiin tarttunut.
VastaaPoistaMinähän nyt ehdotan kaikkeen Kingiä, - mitäpä pala Kingiä ei parantaisi - mutta ehkä se ei ole sinun juttusi. =D
Itse asiassa lukupinostani löytyy pari kolme legendaarista Kingiä nytkin, joten eipä huonompi idea. Carrie voisi avata pari patoutumaa.
VastaaPoistaPs. blogissani on sinulle jotain!
VastaaPoista