F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (The Great Gatsby)

Lue kirja ennen kuin näet sen valkokankaalla. Näin voisin kuvata ajatustani tarttua tähän kirjaan. Toki syitä oli muitakin. Jokin aika sitten tulostin itselleni kukkaroon mahtuvan version BBC:n 100 kirjasta, jotka jokaisen tulisi lukea. Kannan sitä aina mukanani ja näin olenkin bongannut kirjastosta ja kirpparilta kirjoja, jotka muutoin olisivat saattaneet jäädä hyllyyn. Tästä kirjasta en osaa sanoa, olisiko niin käynyt, sillä olin lukenut jo kirjasta tehdystä uudelleen filmatisoinnista, jossa pääosassa on Leonardo di Caprio. Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen, että luin kirjan, sillä se on hyvä, erinomainen jopa.

Kirjan kertojana toimii Nick Carraway, nuori pörssimeklari, joka asuu pienessä talossa suuren talon vieressä. Nickin naapuri on Jay Gatsby, salaperäinen miljonääri, joka järjestää juhlia ja josta kukaan ei varmaksi tiedä mitään. Kirjassa Nick kertoo Gatsbyn tarinaa oman kokemuksensa kautta. Gatsby on seurapiirien suosiossa, tosin vain juhlien järjestäjänä, sillä muutoin häntä kenties pelätään tai halveksutaan. Ihmiset tulevat hänen taloonsa, sillä se on paikka, jossa jokaisen tulee näyttäytyä. Pikku hiljaa Gatsbyn salaperäisyyden verho alkaa aueta. Käy ilmi, että Gatsby on ollut suuresti rakastunut Nickin serkkuun Daisyyn, joka on taas naimissa Tomin kanssa, jolla on suhde rouva Wilsoniin, jonka mies on "vain" autokorjaamon omistaja. Daisy ja Tom asuvat järven (tai joen) toisella puolen Gatsbyn huvilasta. Gatsby on kerännyt omaisuutensa vain saadakseen Daisyn. Nick on sivustakatsoja, joka sotkeutuu sekä Gatsbyn ja Daisyn että myös Tomin ja rouva Wilsonin suhteeseen. Taustalla soi jazz 1920-luvun tapaan. Ihmiset ovat huolettomia ja kauniita. Ensimmäinen maailmansota on takana ja on vain heijastus, nyt eletään kuin viimeistä päivää.

Kirjaa on sanottu autenttiseksi kuvaukseksi 1920-luvun elämästä ja siltä se tuntui, maistui ja tuoksui. Kuvaus toi mieleen kuvia juhlista ja ihmisistä, musiikki soi, glitterit kiiltelivät kattokruunujen loisteessaa ja shampanja virtasi. Juhlien ihmisvirrasta poimiutui muutama henkilö, johon keskityttiin tarkemmin. Kyse oli vain hetkestä, käännekohdasta monen ihmisen tarinassa. Sitten jatkettiin taas matkaa.

Suosittelen kirjaa aivan ehdottomasti. Se on mukava luettava. Se tuo eteen kuvia, ajatuksia. Kirjasta on löydetty syvempiäkin vertauskuvia, mutta itse pidin lukunautinnosta. Kaiken loisteliaisuuden alla oli kuitenkin hitunen epätoivoa. On hämmästyttävän vaikea kuvata, mitä kaikkea kirja nostaa mieleen ja miksi se oli niin hyvä kuin oli.

Oman (kirjaston) versioni kannessa komeili Robert Redford ja Mia Farrow, ajatuksissani Gatsby sai kuitenkin Di Caprion kasvot. Tämän jälkeen elokuva on nähtävä.