Meg Gardiner: Muistojenkerääjä

Rota, noro, influenssa kaikki tutut kaverit tästä muutaman viikon sisään. Itsellä onneksi vain yksi noista. Eilen vesittelin vanhimman pojan valatilaisuudessa ja yöllä pitelin nuoremman pojan päätä ämpärissä. Onneksi sentään oli jossain välissä aikaa taas lukeakin.

Tämä on Gardinerin toinen teos, joka kertoo Jo Beckettistä, kuolleiden kallonkutistajasta. Jon suhde Gabeen syvenee, ainakin ajatustasolla. Tällä kertaa kukaan ei ole vielä kuollut, vaan lentokoneesta poistetaan aggressiivinen mies, joka työmuisti on kadonnut. Hän pystyy muistamaan asioita kerrallaan vain viiden minuutin ajan. (vähän niin kuin Mementossa) Mies on Ian Kanan turvallisuusekspertti nanofirmasta. Mistä hän on tullut? Mikä on saastuttanut hänet? Miksi miehen kädessä lukee "lauantaina he kuolevat". Alkaa taka-ajo, jossa Jo saa enemmän kuin tarpeeksi kolhuja. 

Jotenkin taas meni melkein puoleenväliin kirjaa ennen kuin se tempaisi mukanaan. Vähän harmitti. Sitten, kun vauhti alkoi, ei kirjaa halunnut laskea kädestään, vaikka kuinka univelka olisi painanut silmiä. Juoni oli kiinnostava, joskin joitain aukkoja ainakin kuvittelin bonganneeni, mutta harvemmin mikään on täydellistä. 

Gardiner on ihan kiva kirjailija ja mielelläni lukisin häneltä enemmänkin. Suomeksi näyttää kuitenkin olevan käännetyn vain nämä kaksi kirjaa, englanniksi löytyykin enemmän, ei tosin kirjastosta. Jättänen siis hautumaan, jos joskus törmään, sillä niin suurta intoa en kuitenkaan kohdannut näiden kirjojen kohdalla. 

Yhä edelleen otan vastaan vinkkejä kiinnostavista dekkareista.