Veronica Roth: Insurgent

Toinen osa Divergent -sarjassa. Tässä ei täysin käynyt niin kuin pelkäsin. Kakkososa ei ollut sellainen tyypillinen siirtymäkakkososa, vaan se toki kuljetti tarinaa eteenpäin, mutta sisälsi selkeän juonen itsessään. Hyvä hyvä. 

Juonipaljastukset alkavat nyt... Kaupunki, joka on jaettu lohkoihin on hajoamassa. Dauntlessit hyökkäävät Abgenation -alueella ja tappavat ihmisiä, näin tapahtui ykköskirjan lopussa. Nyt Dauntlessit ovat jakautuneet kahtia niihin, jotka ovat Eruditen kanssa kimpassa ja niihin, jotka eivät ole. Tris ja Tobias kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Trisin ja Tobiaksen suhteessa ilmenee luottamuspulaa, keheen voi luottaa, voivatko he luottaa toisiinsa, onko rakkaus kuitenkin aitoa. Ylipäätään kirjassa pohditaan syvällisestikin luottamusta ja sitä kuin ihminen pärjää ilman, että luottaa kehenkään.

Divergentit joutuvat jälleen uhan alle, sillä Eruditet haluavat koota kaikki divergentit kokeitaan varten. Onko Candorista tai Amitysta apua, voiko heihin luottaa. Eruditella on hallussaan salaisuus, joka paljastuessaan muuttaa kaikkien maailman. Saavatko he sen selville ja mikä se onkaan? Tässä tavoitetta tälle kirjalle. Kirjan lopussa salaisuus paljastuu ja se varmasti muuttaa ihmisten maailman. Tästä jatkuu kolmas osa, joka jo kutkuttelee Kindlelläni.

Kuten sanoin kirja pystyi välttämään suurimman osan kakkosjakson ongelmista. Se oli oma itsenäinen tarina, joka vei kokonaistarinaa eteenpäin ja kehitti hahmoja, mutta toimi suhteellisen hyvin ihan omana teoksenaankin. Koin tämän osan kanssa, kuten ensimmäisenkin osan kanssa tuon ahdistavan ihanan kaipauden lukea ja lukea yhä enemmän. 

Kolmas osa kertoo totuuden (?). Toivon, että tällä kertaa se ei lässähdä, kuten muutamissa aiemmissa trilogioissa. Tämän kakkososan puolesta voin toivoa vain hyvää.