Elly Griffiths: Risteyskohdat

Sain vinkin tähän kirjasarjaan työtoveriltani. Jostain syystä kyseinen sarja oli täysin mennyt ohi. En siis tiennyt lainkaan, mitä odottaa. Ja olinko heti koukussa.

Ruth Galloway on kuin kuka tahansa meistä: ylipainoinen, noin neljäkymppinen, epävarma itsestään, hieman outo ja epäsosiaalinen. Hän on kuitenkin taitava arkeologi, joka on erikoistunut luihin. Sitä kautta hän joutuu sekaantumaan murhajuttuun. Hän tapaa Harry Nelsonin, poliisin, jonka kanssa alkaakin synkata yllättävän hyvin. 

Kirja sijoittuu Norfolkin nummille. Jäätävien merituulien armoille, keskelle suolamarskia ja vuorovesiä. Ja ai että tykkään. Pidän henkilöistä, pidän miljöökuvauksesta, pidän kaikesta. Tavanomaisuudesta, erityisyydestä, epävarmuudesta, itsevarmuudesta, kaikesta. Koukutuin niin pahasti, että päätin kerätä sarjan hyllyyni jo ennen kuin sain ensimmäistä kirjaa loppuun. Nyt menen jo kolmannessa kirjassa ja edelleen, rakastan kaikkea.

On niin ihanaa pystyä taas ahmimaan ja lukemaan kuin viimeistä päivää.

Bonnie Carmus: Kaikki on kemiaa

Lukujumi avautui kerta heitolla tämän ihanan kirjan myötä. Kirja on lukupiirimme seuraava kirja, mutta en vain malttanut odottaa ja hotkaisin kirjan muutamassa päivässä. Aivan ihana teos. Mutta palataanpa alkuun.

Elizabeth Zott on 1960-luvun alussa entinen tiedenainen, yksinhuoltaja, tv-tähti ja syvästi masentunut. Tässä on kirjan lähtökohta, mutta miten tähän tultiin. Elizabeth elää 1950-luvun Amerikassa, jossa naisen ainut rooli on hoitaa kotia ja olla tyytyväinen kyseiseen asiantilaan. Elizabeth haluaa kuitenkin tieteentekijäksi. Hän haluaa olla kemian tutkija. Kaikki ei kuitenkaan ole tuolloin noin yksinkertaista. Elizabeth kohtaa matkallaan kohti unelmaansa niin iljettäviä ihmisiä, pääosin miehiä, että lukijaakin iljettää. Valitettavaa, että kuitenkin edelleenkin, tuollaisia miehiä on yritysmaailmassa luomassa naisen roolia. Vaikka luulisi jo nyt meidän olevan tasa-arvoisia, näin ei vain ole. Elizabeth onneksi tapaa matkallaan myös ihania ihmisiä, sekä naisia että miehiä. Yleistäminen on siis kiellettyä.

Kirja on aivan valloittava. Etenkin rakastuin Puoli seitsemään, Elizabethin koiraan, joka osaa kirjan lopussa yli 900 sanaa. Se osuus kertojana on aivan suurenmoista. Ylipäätään kirja on todella loistavasti kirjoitettu. Vaikka näkökulmat vaihtuvat tiheään, lukija pystyy hyvin kärryillä. Kirja on feministinen, mutta rennolla otteella. Se on tarina naisesta, joka tietää, mitä haluaa ja mikä haluaa olla, sekä hänen tiestään juuri sinne, minne hän oli matkalla. Itse, toivottavasti tulevana tieteentekijänä, sain ainakin intoa ja uskoa omaan tekemiseeni. Meistä on vaikka mihin, kun vain niin päätämme.

Jokaisen pitäisi lukea tämä kirja. Uskon, että siitä saa perspektiiviä omaan elämäänsä, vaikka fiktiivinen teos on kyseessä. Itse ainakin uskon, että kaikki on kemiaa ja sen avulla pystytään selittämään valtaosa asioista. Se on tieteen tehtävä myöskin ja tiedettä on kaikkialla, myös ruuanlaitossa ja keittiössä. 

Mari Hallivuoren suomennos oli erinomainen. Jos antaisin tähtiä, antaisin tälle viisi.

Arttu Tuominen: Vapahtaja

Kuten aina, odotin innolla Artun uuden kirjan lukemista. Tällä kertaa en kuitenkaan päässyt tarinan imuun ennen kuin ihan lopussa. 

Porissa ollaan jälleen, siellä synkemmällä puolella. Kodittomia ja muita laitapuolenkulkijoita vaanii joku, jota kutsutaan Vapahtajaksi. Hän saa ihmiset polttamaan itsensä elävältä. Samaan aikaan Mannerin poika Aleksi on syvällä huumepiireissä, Paloviita avioeron mainingeissa ja muut tutut henkilöt vain muuten elämän ongelmien kourissa. 

Kovin paljon tapahtuu, mutta hyvin tarina pysyy kirjailijan hanskassa. Jälleen suurta plussaa miljöökuvauksista sekä henkilökuvauksista. Ehkä nyt vähän kritiikkia tarinasta, joka tuntuu ensin etenevän kovin hitaasti ja syöksyy lopuksi kohti päätöstä. Itse olisin toivonut vähän vähemmän vauhdikasta loppuratkaisua. Toinen asia, joka itseäni on harmittanut lähes koko tämän uuden sarjan ajan, on sen rosoisuuden puuttuminen, jota löytyi Leipuri-sarjasta. Toki tässäkin ollaan tekemisissä ihmisluonnon nurjan puolen kanssa, mutta jotenkin se aito rosoisuus puuttuu. Vähän ehkä sellainen liian tuotettu fiilis tulee näistä kirjoista, minkä jälleen ymmärrän täysin. Onhan nyt takana iso kustantamo ja isommat resurssit.

En siis täysin vaikuttunut ollut teoksesta, mutta pidin siitä kyllä. Innolla odotan kuitenkin sarjan tulevaa päätöstä. Haikein mielinkin. Oma lempparini Oksman on ainakin päässyt syvälle ihoni alle.

Sarah Pearse: Parantola

Uutuuksien listalta joskus bongasin tämän teoksen ja laitoin kirjastosta varaukseen. Usein käy niin, että varauksen tullessa, en enää edes muista miksi olen kyseisen kirjan laittanut varauksene. Tämän osalta muisti vielä toimi. Takakannen perusteella vaikutti kiinnostavalta ja erilaiselta teokselta.

Erin ja hänen poikaystävänsä Will matkustavat Sveitsiin Erinin veljen Isaacin kihlajaisiin, jotka pidetään vuoristossa sijaitsevassa hotellissa, joka on ennen ollut parantola. Erinin ja veljen suhde ei ole ollut hyvä sen jälkeen, kun heidän pikkuveljensä Sam kuoli tapaturmaisesti. Erin syyttää kuolemasta veljeään. Erin on virkavapaalla poliisin tehtävistään mielenterveysongelmien vuoksi ja hän onkin kovin hermoherkän oloinen. Hän vaistoaa heti hotellissa, että jokin ei ole kunnossa. Pian löytyy ruumis, Isaacin kihlattu katoaa, löytyy toinen ruumis, tulee valtava lumimyrsky ja eristys. Erinin on selvitettävä, mitä oikeastaan tapahtuu.

Kiinnostava, klaustrofobinen tunnelma. Pahuus huokuu myös kirjan sivuilta. Lukija ei voi kuitenkaan täysin luottaa Eriniin. Onko hän vain liian herkällä vai tapahtuuko oikeasti jotain... Sitä kysymystä myös lukija joutuu pohtimaan.

Pidin kyllä kirjasta. En ehkä uppoutunut siihen täydellisesti, mutta luin oikein mielelläni. Kirja aloittaa uuden dekkarisarjan. Varmasti luen myös seuraavia, jos ne käsiini saan. 

Julia Quinn: Kunniallinen aviomies

Tämä vielä, sitten muun kirjallisuuden pariin. Tiedättehän, kun vain juuttuu johonkin ilman, että edes haluaa. Minä nyt juutuin näihin Quinneihin. Toisaalta ihan tietoisesti edesautoin juuttumista, kun lainasin kaikki mahdolliset kirjat. Sainpa ne nyt pois häiritsemästä.

Tämä kirja kertoo Georgiana Bridgertonin ja Nicholas Rokebyn tarinan. Georgiana on joutunut pulaan, kun eräs ei niin kunniallinen nuorimies on saattanut hänet tukalaan tilanteeseen. Hieman pakotettuna Nicholas Rokeby päättää kosia Georgianaa. Ja niin... Sellainen friends-to-lovers -asetelma on valmis.

Tätä kirjaa lukiessa tulin pohtineeksi naisen asemaa ja mahdollisuuksia. Kuinka ne ovatkaan muuttuneet. Muuta en oikein pohtinutkaan, ehkä hieman lääketieteen kehittymistä myös. Eli oikein hyvä nollauskirja. Ei juuri tarvitse itse ajatella. Nyt ehkä jo kaipaisin ajattelemisen aihettakin vaihteeksi tai sitten ehkä en. 

Julia Quinn: Kaapparin morsian

Tätä kirjoittaessani päässäni soi Metallican Sad but true. Kyllä jälleen romantiikan parissa. Pääasia, että lukee, on mulla nyt mantrana. 

Poppy Bridgerton joutuu tukalaan tilanteeseen, kun hänet kaapataan laivaan. Kaappaaja on hurmaava Andrew James, jonka me lukijat pian/heti tunnistamme Andrew Rokesbyksi. Kaksi viikkoa laivassa on pilaava neidon kuin neidon maineen. Onneksi kaappari on herrasmies, vai onko??

Vähän nojoo, mutta viihdyttävämpi kuin edellinen. En kyllä ymmärrä, miksi ja toisaalta ymmärrän. Luen aina silloin tällöin kokoelmani helmiä eli Barbara Cartlandin teoksia ja niissä, kuten näissäkin voi jo ensi lehdiltä arvata juonen pääpiirteet, joskus myös yksityiskohdat. Tuttua ja turvallista.

Viihdyin kuitenkin kirjan parissa, se lienee tärkeintä. Romantiikan nälässäni laitoin kaiken mahdollisen Quinnin kirjoittaman ja mulle lukemattoman kirjaston varausjonoon. Näitä siis tipahtelee vielä tulevaisuudessakin.

Laura Dave: Suojele häntä

Kuinkas ollakaan tämä teos tuli luettua ihan päivässä. Ei ehkä siksi, että se olisi ollut ihan älyttömän hyvä, vaan koska kerrankin sain olla yksin kotona ja nautin hiljaisuudesta. Liian harvinaista herkkua.

Hannahin mies Owen katoaa, hän jättää Hannahille vain viestin "Suojele häntä". Hannah ymmärtää viestin tarkoittavan Owenin tytärtä Baileyta. Mitä Owenille on tapahtunut? Onko hän osana työpaikkansa talousskandaalia? Mistä kaikki johtuu? Kuka Owen oikeastaan on? Voiko toisen oikeasti tuntea läpikotaisin?

Pidin juonesta, pidin kirjasta. Kuten sanoin, se ei ollut ihan niin imukykyinen kuin ehkä voisi ajatella, mutta hyvin nopea luettava ja koukuttava kyllä. Pidin tarinasta, kirjailija pystyi pitämään juonen uskottavana ja kaikki langat käsissään loppuun asti. Kirjan naiset ovat vahvoja, jotka eivät taivu pahan alla.

Kirjan päällyslehtien mukaan kirjasta olisi tekeillä tv-sarja, joten jos haluat lukea teoksen vielä ennen sitä, suosittelen. Suosittelen muutenkin mukavaan ajanvietteeseen. Mitään suurempaa en teoksesta löytänyt, mutta viihdyin sen parissa, mikä se on myös erittäin tärkeää ja kirjojen yksi olennaisimmista tehtävistä.