keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie (äänikirja)

Äänikirjavalikoimat ovat sen verran suppeita, että on pakko loikata useinkin mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta saa lisää kuunteltavaa. Suoraan sanoen, tuskin olisin tarttunut tähänkään teokseen ilman työmatkojani. Tähän olisi hieno lisätä, että onneksi tartuin ja elämäni muuttui, mutta ei sentään. Olihan teos ihan mukava ja muutamat hörähdyksetkin saatoin päästää, mutta eipä juuri muuta.

Nyt otan kuitenkin heti sen verran takapakkia edellisestä lauseesta, että on myönnettävä, että Hotakainen osaa kuvata suomalaisen miehen sielunelämää kiinnostavasti. Matti Virtanen päähenkilö ei ole "tavallinen hullu, vaan perheensä takaisin haluava mies". Kirja kuvaa humoristisesti sitä, kun pakkomielle saa vallan. Tässä tapauksessa Matin pakkomielle kohdistuu vanhoihin rintamamiestaloihin, jollaisen hankkimalla hän olettaa saavansa perheensä takaisin. Yksi lyönti on se, mistä kaikki alkaa. 

Matti pitää itseään kotirintamamiehenä (tämä on hienosti kehitelty). Hän lyö kerran vaimoaan ja tämä lähtee tyttären Sinin kanssa pois. Matti saa päähänsä, että hankkimalla talon, jonka Helena (vaimo) on aina halunnut, hän saa myös heidät takaisin. Matin päähän ei tämän jälkeen mahdu kuin talon hankinta. Hän tekee kaikkensa ja tässä kirjassa kaikkensa on myös kaikkensa päämäärän saavuttamiseksi. 

Sivujuonteena kirjassa ovat Matin naapurit, jotka vihaavat tupakoitsijoita ja pyrkivät saamaan Matin ulos asunnostaan. On kiinteistövälittäjä, joka joutuu Matin intohimon tielle, löytyy sotaveteraani ja poliisi. Kirja on jaettu eri kertojien osiin, pääosassa kuitenkin Matti.

Teos on hyvin kirjoitettu, hauska, mutta en lähde tätä kuitenkaan hehkuttamaan. Genre ei ole vain minun heiniäni, mutta ymmärrän kyllä, miksi tästä niin paljon pidetään. Eniten kirjassa häiritsivät erilaiset epäloogisuudet etenkin vuosilukujen suhteen. 

Tämä lienee toinen Finlandia-palkinnon saanut kirja, jonka olen nyt lukenut ja täytyy myöntää, että Johanna Sinisalo vie voiton 100-0.

Lukijana on Veikko Honkanen ja hän nousee varmasti yhdeksi lukijasuosikeistani, erinomaista työtä, hienovaraista eläytymistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti