Koska halusin vaihtelua Harry Holelle, päädyin kuuntelemaan tätä kakkososaa Camilla Läckbergin Faye -sarjaan. Pidin ensimmäisestä osasta Kultahäkki ja sitä kautta odotukset olivat ihan suht korkealla myös tämän suhteen. Valitettavasti nyt en ihan niin innostunut ollut.
Ensimmäisessä osassa Faye kostaa miehelleen ja ehkä vähän muillekin miehille. Tässä he yrittävät ainakin kostaa hänelle. Kirja ei ole yhtä jännittävä tai mukaansa tempaava kuin ensimmäinen osa. Tarinakin on hieman tylsä. Eniten kirjassa ärsytti kuitenkin se, kuinka siinä syödään ja juodaan koko ajan hienoissa paikoissa ruokia ja juomia, jotka pitää joka kerta mainita erikseen nimeltä. Ja tätä tapahtuu paljon. En myöskään pitänyt yhdestäkään kirjan hahmoista. Kaikki ovat itsekkäitä ja rikkaita. Jotenkin teos korostaa rikkautta ja hyväosaisuutta sekä kaikkea, mitä tästä voi kummuta.
Lisäksi Faye tuli miehen huijaamaksi ensimmäisessä osassa ja kas kummaa, tässä teoksessa kuitenkin uskoo ja rakastuu uuteen huijariin. Ihan kuin ei oppisi mitään. En tiedä, onko tämä kaikki tarkoituksellista ja kolmannessa (viimeisessä?) osassa kaikki paljastuu, mutta ärsyttävää se kuitenkin oli.
Sen verran kuitenkin kirja imi mukanaan kaikesta huolimatta, että luin sen ihan fyysisesti loppuun tai sitten halusin lyhentää kuuntelemisen piinaani kaikkien cocktailien vuoksi. Täytyy myöntää, että mielummin olisin kuunnellut kolmannen Harry Holen heti perään. Mutta luettu, mikä luettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti