Judith McNaught: Whitney my love

Siihen jäi se älyllinen lukeminen. Älyllistä tässä on sentään kieli. Omistan tosiaan kaikki McNaughtin kirjat alkuperäiskielellä ja lukukokemus on aivan yhtä huumaava silläkin. Hyvin äkkiä pääsee kielimaailmaan sisään ja pian ei edes huomaa lukevansa jollain muulla kuin äidinkielellään.

Tämä McNaught, kuten suurin osakin, noudattelee periromanttista kaavaa, jossa kokenut mies kohtaa kokemattoman naisen, jonka tavalla tai toisella pakottaa suhteeseen. Tulee suunnaton määrä väärinymmärryksiä, joiden tuoksinnassa rakkaus muuttu vihaksi ja taas päinvastoin. Tällaistahan sitä kaipaa aina välillä.

Älyllisyys pois ja uusi McNaught luvun alle. Itse asiassa tämän kirjan hyvin itsenäinen jatko-osa, jossa ei oikeastaan ole samaa kuin muutama henkilö, mutta kuitenkin. Ehkäpä minäkin vielä joskus kiinnostun, innostun jostain älyllisestä...tai sitten en.

Judith McNaught: Kun rakkaus kutsuu

Kun tälle päälle sattuu, tulee helposti ahmineeksi kirjan jos toisenkin. Tämä tuli luettua tänään. McNaught tosiaan kirjoittaa yltiöromanttisia kirjoja, joissa toinen osapuolista on usein köyhä ja näin raha ja rakkaus sekoittuvat. On vastoinkäymisiä, väärinymmärryksiä, anteeksiantoa ja muutoinkin tunteiden vuoristorataa. Omalaatuisuutta tuskin kauheasti löytyy, mutta kuten jo edellisen kirjan kohdalla kirjoitin, viihdettä sitäkin enemmän.

Nyt kuitenkin McNaught -kiintiöni täyttyi, joten seuraavaksi ehkä jopa jotain, mikä saattaisi vaatia jopa jotain älyllistä pohdintaa.

Grillikausi alkaa tänään.

Judith McNaught: Hellä ja katkera yö

Nyt on tarve saada lukea jotain takuuvarmaan, huokailuttavaa, tällöin käännyn McNaughtin puoleen. Kirjoissa on sopivasti romantiikkaa ja erotiikkaa, kuumia tunteita ja hikisiä käänteitä. Täydellistä viihdettä siis.

Tämä kirja ei nyt ole kuitenkaan McNaughtin parhaimpia, mutta ihan ok. Suomeksi minulta löytyy vain muutama kirja, mutta englanniksi suurin osa hänen tuotannostaan. Ehkäpä täytyy taas alkaa treenata englannin lukemistakin. Onneksi nämä ovat mitä nopeimpia ja viihdyttävimpiä lukukokemuksia sekä suomeksi että englanniksi.

Seuraava McNaught on jo luvun alla. Jotain hömppää tarvitsee, kun aurinkokin nousee.

J T Ellison: Kaikki kiltit tytöt

Ostin kirjan suurin odotuksin. Takakannessa kehuttiin loistavaksi esikoiskirjaksi, bestselleriksi. Ei kyllä ollut minun mielestäni. Lähestulkoon ajan haaskausta lukea tämä. Tarina ei missään vaiheessa ottanut omakseen. Pääparin rakkaus oli teennäistä ja juoni pinnallinen ja niin tuttu jostain.

Itse tuskin käännyn Ellisonin kirjojen puoleen toista kertaa, sen verran oli pettymys tämä kirja. Toivotaan, että seuraava lukukokemus oli parempi. Olen vielä aika monen kirjan verran ostokiellossa, joten on luettava niitä, joita kotona löytyy. Hyvin sekalaista on luvassa.

Virve Sammalkorpi: Paula ja Klaus

Taas takuuvarmaan Sammalkorpea. Hän osaa tehdä henkilöistään uskottavia. Kukaan ei ole täydellinen ja lähes kaikilla on salaisuuksia, jotka eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Paula ja Klaus on mielestäni melkein paras Sammalkorpi tähän astisista.

Lukukokemus oli helppo ja viihdyttävä. Jälleen tuli sellainen fiilis, että mähän tunnen juuri tuollaisia ihmisiä. Se on mielestäni juuri Sammalkorven vahvuus. Hän kirjoittaa ihmisistä, joita tunnemme, mutta joita emme haluaisi itse olla. Oikein tyylikästä.

Aurinko kovasti yrittää pilkistellä, pian on kesä ja sehän tarkoittaa kirjoja ja aurinkoa. Voiko hienompaa olla.

Nicholas Sparks: Usko rakkauteen

Nälkäpeli -trilogia oli sen verran vaikuttava kokemus, että en meinannut millään saada kiinni seuraavasta kirjasta. Aloitinkin kolme kirjaa ennen kuin sain tämän yhden luettua loppuun.

Sparks on nykyään paljon filmattu kirjailija. Itse olen tainut lukea aiemmin yhden tai kaksi hänen teostaan. Eivät siis kuulu ihan suurimpiin suosikkeihini. Tämä kirja ei tuossakaan tehnyt poikkeusta. Ihan kiva kyllä, mutta ei tuonut mitään suurta tunnekuohua.

Kahden elämässään pettymään joutuneen ihmisen rakkaustarina ei noussut kovinkaan suuren kliimaksiin. Ihan kivaa luettavaa. Sparksia voin lukea, jos joskus sattumalta hänen kirjansa eksyy meille kotiin, mutta ihan ehdoin tahdoin en hänen teoksiaan ala hamstraamaan.

Red Riding Hood

Lukemisen lisäksi ehdin tänään elokuviinkin. Ei varmaan yllätä kovasti tuo valinta. Jos huonoissa arvosteluissa haukutaan Twilightin kaltaiseksi, niin olen kai ensimmäisenä jonossa.

Ei tuo leffa nyt ihan surkea ollut. Visuaalisesti todella kaunistakin katseltavaa. Tarina oli mukavasti muokattu uuteen uskoon ja trendikkääksi ihmissusineen kaikkineen. Musiikki toi monta kertaa mieleen Twilightin, mutta muutoin se näkyi ehkä enemmän maisemakuvauksissa ja muutamissa muissa pikkuseikoissa.

Omasta mielestänihän Twilight -sarja on loistava niin kirjoina kuin elokuvina, vaikka soraääniä kuuluukin ihan täältä omasta kodistakin. Tässä elokuvassa näyttelijätyö oli ehkä kuitenkin parempaa kuin Houkutuksessa ja olihan mukana Bellan isä Billy Burke ja hyvässä roolissa olikin.

Kaiken kaikkiaan siis sellainen aivot narikkaan -elokuva eli ihan hyvä.