torstai 3. lokakuuta 2013

Tuomas Vimma: Ruutukymppi

En ole vähään aikaan lukenut painettua kirjaa kovinkaan pitkään, vaikka useita teoksia on tälläkin hetkellä kesken. Ensin särkivät silmät ja nyt, kun sain uudet lasit, iski suunnaton väsymys, joka ei vieläkään ole täysin hellittänyt. Lukemattomien pino kasvaa päivä päivältä, kun kirjaston varaukset saapuvat ja postiluukustakin kolahtelee uusia teoksia. Vimman uusin kuuluu kirjastokategoriaan.

Pidin Raksasta paljon yllättäen näin myös itseni. Hieman epäluuloisena kuitenkin tartuin jatko-osaan, pysyisikö mielenkiinto, saako Samin ja Danikan suhteesta enää uutta irti. Kyllä saa, vaikka pääosassa onkin rakentaminen tai remontointi ja se on ihan ok, enemmänkin kuin ok. Omassa kodissa remontit ovat jokapäiväisiä, toinen alkaa, kun toinen loppuu ja uusia suunnitellaan koko ajan. Onneksi mies on ammattimies myös tällä saralla. Isäni perintönä olen myös lapsuudessani viettänyt päiviä remonttikohteissa, joten väitän tietäväni jotain, mistä Vimma kirjoittaa. Ehkä juuri siksi vesieristysten tarpeellisuus saa mielessäni samat mittasuhteet kuin Samilla kirjassa.

Raksasta poiketen luin siis tämän teoksen painettuna tai oikeastaan lukemisesta ei nyt voi puhua, sillä hotkaisin kirjan tänään, lähes yhdeltä istumalta. Tuo ihana fiilis palasi siis jälleen, fiilis, jota mikään ei oikeastaan voita. Hyvä kirja, pakonomainen tarve lukea eteenpäin. En ehkä olisi uskonut tämän tapahtuvan juuri tämän kirjan kanssa, mutta niin kävi, yllätys.

Danika alkaa kirjassa heilastella hollantilaisen arkkitehdin kanssa ja tästä Sami ei pidä lainkaan. Sami ajautuu tosi-tv:n remonttiohjelmaan, jossa kaikke ei mene ihan nappiin. Raadollinen tv-maailma ei sovi yhteen rakennusmääräysten ja vedeneristeiden kanssa. Kirjan parasta antia on Samin tunnollisuuden aiheuttama ristiriita nykyajan kertakäyttöviihteen rinnalla. Ei jää epäselväksi, kumpi on eettisempää ja kestävämpää.

Nyt vasta tajusin myös, että tämähän on trilogia. Juuri kun olin päättänyt, että en hairahdu enää yhteenkään trilogiaan olin jo siellä sisällä. Aivan varmasti tämä trilogia tullaan lukemaan loppuun ja taidan myös hankkia tämän toisen osan Raksan viereen omaan hyllyyni, vaikka nyt siis luinkin kirjaston version. Samalla varaukseen ainakin jossain vaiheessa menevät Vimman Helsinki-trilogian kirjat.

Ainut negatiivinen asia kirjassa, jos sitä voi sellaiseksi sanoa, sillä se on yhtä tärkeä osa Vimman kirjoja kuin ovat laadukkaat työkalut työmaata, on se, että en ihan ymmärtänyt kaikkea. Porin murre on kaukana stadin ilmaisuista, joten muutamat sanat ovat täyttä hepreaa.

Sain jumin poikki, vielä, kun saisi väsyn pois, niin lukupinokin ohenisi tai sitten se on toiveajattelua, sillä lukupino ei koskaan ohene, se vain lisääntyy toisesta päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti