Stella Cameron: Paluu Mayfair Squarelle

Kun laskin tämän kirjan käsistäni, ensimmäinen ajatus oli, että olipa huono kirja. Miten tuhlasin näin huonoon kirjaan aikaa ja rahaa. Takakansi lupasi paljon, mutta kirja ei lunastanut niistä ainuttakaan. Kaikki ainekset olivat koossa 1800-luku, köyhä tyttö, rikas mies, kokenut vs. kokematon jne. Mutta kirja oli silkkoa sisältä.

Jostain kumman syystä kirjassa oli kummallinen kummitus, joka kommentoi tapahtumia aina välillä, aivan typerää ja täysin toimimatonta. Hahmot jäivät valjuiksi, enkä missään vaiheessa pystynyt tuntemaan sympatiaa tai empatiaa yhtäkään kirjan hahmoa kohtaan.

Ehkä välillä pitää lukea huonoakin, että osaa taas arvostaa hyvää. Tänään eksyinkin taas kirjastoon ja kotiin tuli jo entisten lisäksi reilu pino luettavaa. Onneksi on loppuviikosta vapaata.

Riikka Pulkkinen: Raja

Oikeastaan en ole edes aikonut lukea ainuttakaan Pulkkisen kirjaa, vaikka niitä onkin kehuttu julkisuudessa. Kirjanostoboikottini vuoksi menin pitkästä aikaa kirjastoon, josta tämä kirja tarttui mukaani. Ahmin kirjan päivässä, sen verran hyvä kirja oli ja oikein liikuttava kokemus vielä lisäksi.

Pulkkinen on rakentanut hahmonsa erittäin hyvin. Aloin tuntemaan myötätuntoa jo ensimmäisen luvun aikana, mikä lupaa aina hyvää. Kirja koostuu useamman henkilön tarinoista, jotka risteävät toisistaan tietämättä. Nimen mukaisesti kirja käsittelee ihmiselon tiettyjä rajoja, jotka ylittäessä elämä muuttuu; kuolema, seksi, pettäminen, luottamus, lupaus ja sen rikkominen, nämä nyt ainakin jäivät mieleeni.

Kirja toi kyyneleet silmiini ja hymyn huulilleni. Se pisti myös haluamaan lukea Pulkkisen toisen teoksen, jonka varmaan pistänkin kirjastoon varaukseen heti, kun nykyinen pinoni on luettu. Muitakin palkittuja tarttui matkaan, kuten Sofi Oksasen Puhdistus, jota häpeäkseni en ole vielä lukenut, mutta nyt sentään aloittanut. Siinä on samanlaista viehkeyttä hahmoissa, joten odotan innolla siihen uppoutumista.

Pulkkista voin suositella kaikille.

Linda Howard: Vapaata riistaa

Kaipasin jotain ennalta-arvattavaa ja kiihkeää, niinpä tartuin Howardin kirjaan. Linda Howard kirjoittaa romanttisia jännäreitä, joissa on selkeä seksuaalinen lataus eli loistavaa luettavaa ns. aikuiselle naiselle.

Tässä tarinassa, jotenkin yllättävästi, nainen on kokematon ja naiivi ja mies kokenut ja lihaksikas sekä tietenkin komea ja loistava rakastelija. Tällaista kuitenkin juuri hain, jotain selkeää, ennalta-arvattavaa ja tuttua.

Howardin kirjat ovat suhteellisen lyhyitä, tarina ei välttämättä jokaisessa ole kovinkaan kummoinen, kuten ei tässäkään, mutta kirja on kirjoitettu mukavasti ja lukunautinto on ihan ok, ei siis mikään huippukokemus, mutta sellainen ihan kiva.

Susan Krinard: Pimeä kuu

Toinen "ilmaisista" Harlekiini -kirjoista on kahlattu läpi. Hauskaa, jos nyt hauskaksi voi sanoa, että vampyyrikirjoissa vampyyrit ovat kuitenkin lähes aina hyvin erilaisia. He kuolevat eri tavoin, elävät eri tavoin ja ylipäätään heidän ominaisuutensa ovat hyvin erilaisia. Mikähän lie totuus, jos totuutta onkaan?

Tässä kirjassa vampyyrit eivät ole ole ikuisia, mikä luo ihan erilaisen fiiliksen. Muutoin kirja oli ihan ok, mutta ei nyt mikään ihan kauhean ihmeellinen. Tyyli ei ollut niin kiinnostava kuin edellisessä kirjassa, eivätkä hahmot saaneet riittävää syvyyttä, jotta heistä olisi oikeasti välittänyt.

Mukavaa viihdettä toki.

Maggie Shayne: Pimeyden taikuri

En sitten millään jaksanut enään lukea McNaughtia. Nuo nykyaikaan sijoittuvat tarinat eivät vie niin mennessään kuin muut. Pari aloitin, mutta loppuun en jaksanut.

Sain tänään postissa pari "ilmaista" Harlekiini -sarjan kirjaa, tämä niistä toinen. Tuo Nocturne -sarja sisältää muutoinkin mielenkiintoisia kirjoja, jotka ovat jopa hyvin kirjoitettuja.

Tämä tarina kertoo vampyyreista, tietenkin. Minä niin pidän vampyyreista, etenkin Edwardista, mutta täytyy myöntää, että tämänkin kirjan vampyyrilla Damienilla on omat hyvät puolensa.

Kiva, yhden illan kirja siis. Ehkä en lue uudestaan, mutta mukavaa vaihtelua. Toinen ilmaiskirjoista vielä odottaa lukemistaan.

Judith McNaught: Double standards

Miten äitienpäivän voisi muuten viettää kuin lukien kirjoja? Tämän ahmin lasten leikkiessä pihalla ja päikkäreiden aikaan.

Kertomus sijoittuu tällä kertaa bisnesmaailmaan. Äitinsä kaltoin kohtelema yritysjohtaja rakastuu viattomaan nuoreen naiseen, jolla on salaisuuksi.

Edelliseen postaukseen viitaten voin sanoa, että vaikka luinkin kirjan nopeasti ja ahmien, en löytänyt tästä sellaista koukuttavuutta kuin historiallisista romaaneista. Ikään kuin romantiikka laimentuisi joutuessaan kohtaamaan nykypäivän löyhän moraalin ja tasa-arvon. Valitettavasti tätä mieltä vain olen ainakin näiden kirjojen osalta.

Judith McNaught: Tender triumph

Tämän sain loppuun eilen illalla. Kertomus rikkaasta naisesta, miehestä, jonka tämä luulee olevan köyhä sekä rakkaudesta. Taas asiaan kuului väärinymmärryksiä, menetyksiä, historiaa jne.

Jotenkin nämä nykyaikaan sijoittuvat kirjat eivät ole niin imukykyisiä kuin historialliset. Viihdyttävä, päihdyttävä kokemus kuitenkin.

Seuraava postaus tuleekin heti...