Brenda Joyce: Naamioiden takana

Pari edellistä postaustani ovat olleet kauhua, ehkä jollekin tällainen Harlekiini –romantiikka on vielä kauhua kauheampaa, mutta täytyy sanoa, että minä kyllä pidän aina välillä ja vähän useamminkin. Tämä on ensimmäinen tutustumiseni myös Brenda Joyceen ja oli erittäin miellyttävää tutustua.

Oletettavasti kirja kuuluu sarjaan, jossa seurataan de Warennen perheen eri veljeksien tarinoita, näin oletan takakannen perusteella, mutta muuta en osaa sanoa sarjasta, jos sitä onkaan. Joka tapauksessa tämä kirja kertoo lapsuuden rakkaudesta ja siitä, kuinka se mutkien kautta toteutuu aikuisena. Lizzie on lukutoukka. Hänet pelastaa vedestä tumma, komea nuorukainen ja myöhemmin vielä vaunujen alta. Lizzie rakastuu silmittömästi. Naamiaisissa vuosia myöhemmin he kohtaavat jälleen, mutta yhteensattumien kautta Lizzien sisko Anna on se, joka saa tämän salaperäisen muukalaisen lapsen. Muukalainen on Tyrell de Warenne ylhäisä aatelismies, jonka eteen Lizzien saapuu parin vuoden päästä lapsi sylissään väittäen lasta omakseen. Tyrell tietää kuitenkin totuuden. Voiko rakkaus päihittää velvollisuudentunteen ja petoksen? Ah, siinäpä kysymys.

Ei välttämättä mitään uutta auringon alla, mutta sangen koukuttava kirja kuitenkin. Myönnän häpeäkseni jälleen käyneeni kurkkaamassa viimeistä sivua onnellisen lopun toivossa. En ole siis vieläkään oppinut, että onnellinen loppu on suhteellisen varma tämän tyyppisissä kirjoissa. Kirjassa oli myös niitä kuumia tunteita, mutta ne eivät olleet pääroolissa ja niiden kuumuus oli melko suhteellinen käsite.

Pikainen googlaus kertoo Brenda Joycen olevan palkittu kirjailija alallaan. De Warennen suvusta kertovaan sarjaan kuuluu jo pelkästään 13 kirjaa, lisäksi löytyy kymmeniä muita. Brenda Joyce niminen henkilö on näytellyt myös lapsuuteni lempielokuvissa, Tarzaneissa, Janea. Jälleen oppi uutta, vaikka kirja ei itsessään mitään suurta filosofista pohdintaa aiheuttanutkaan.

Suosittelen romantiikan nälkäisille.