perjantai 4. huhtikuuta 2014

Pauli Hirtolahti: Kakka-Ukko 2: Kakkoshätä

Kun näin tämän ilmestyneen, oli se pakko saada mahdollisimman nopeasti käsiini. Tällä kertaa kuitenkin turvauduin kirjastoon, mutta jotenkin houkuttaa hankkia molemmat Kakka-Ukot ihan omaan kirjastooni, sen verran olen kuitenkin eritevitsien ystävä.

Voisi kuvitella, että kakasta ei enää keksisi mitään uutta, mutta kyllä keksii. Kakka on ehtymätön ideoiden alttari. Kakka sopii kaikkeen, kuten tästä kirjasta voi nyt päätellä. Kakka ja kirjallisuuskritiikki on aivan loistava pari. Kakka ja uimahalli on ehkä wanha vitsi, mutta aina yhä toimiva. Tämä strippi oli pakko lukea monta kertaa ja joka kerta tahtomaton naurunpyrskähdys vain tuli.

Kakka-Ukko myös yhdistää sukupolvia, sillä tempaistessani kirjan laukustani, tyttäreni suorastaan riisti sen käsistäni ja halusi lukea. Hienoisen auktoriteetin käytön jälkeen sain kuitenkin nauttia kakkaisesta teoksesta ensin. 

Ei Kakka-Ukko mitään suurta viestiä sisällä, mutta tahtomattaan sen seurassa tulee loistavalle tuulelle. Henkilö, joka on näin innostunut omasta asiastaan, kuten siis Kakka-Ukko, ansaitsee hatun noston tai ehkä hän pitäisi enemmän hatullisesta kakkaa.

Älä ole rajoittunut, tutustu Kakka-Ukkoon ja nauti eritteistä ilman tuoksua.

Erityismaininta aivan loistavasta nimestä. Kakkoshätä, siitähän tässä on kyse, vaikka Kakka-Ukolla se onkin selkeästi ykköshätä.

Tulevan pääsiäisen kunniaksi vielä linkki Kakka-Ukko-blogin loistavaan strippiin. 

Muoks: Illalla lapsi (8 v) luki toiselle lapselle (4 v) Kakka-Ukkoa iltasaduksi. Tuntui toimivan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti