Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Niin se käy.

Tulipa luettua loistava kirja. Kirja, jonka nimi on houkutellut lukemaan, mutta jota olen pitänyt pienille aivoilleni vaikeana, kuten muitakin klassikoita. Nyt olen tajunnut, että klassikko on usein klassikko, koska se on oikeasti hyvä, ei koska se on monitahoinen ja vaikea. Tosin näitä jälkimmäisiäkin varmasti on, mutta onko sillä väliä, ymmärrän sitten vain yhden kerroksen.

Luin tämänkin klassikon ilman vilkaisuja arvioihin. Halusin luoda oman kuvani ja tulkintani. Kirjan keskiössä on Billy Pilgrim, amerikkalainen sotilas, optikko, aikamatkaaja. Kirja kulkee monella tasolla, sillä Billy matkustaa ajassa edestakaisin oman elämänsä aikana sekä vielä kauas galaksiin, jonne hänet ovat kaapanneet avaruusoliot. Ajat ja paikat vaihtelevat kirjassa koko ajan, mutta se ei tee kirjasta vaikeaselkoista, jotenkin kummasti täysin päinvastoin. Suurin, ahdistavin tapahtuma on toinen maailmansota ja etenkin Dresdenin pommitus, jonka myös Vonnegut koki henkilökohtaisesti. Dresdenin pommitus oli minulle täysin tuntematon asia, vaikka pommituksessa joidenkin arvioiden mukaan kuoli yli 100 000 ihmistä. Toisesta maailmansodasta muistetaan holokausti ja Hiroshima, mutta syystä tai toisesta, joita en nyt aio tässä arvioida, mm. Dresdenin pommitus on jäänyt tai jätetty varjoon.

Billy Pilgrim törmää ajoittain myös itse kirjailijaan, mikä on todella hauska yksityiskohta. Kirja on muutoinkin hauska, makaaberilla, ironisella tavalla. Kuolema kulkee mukana koko ajan, mutta kuolema kuitataan lauseella ”niin se käy”. Mieli tekisi, mutta taidot eivät riitä, pohtia tuon lauseen merkitystä syvällisemminkin, mutta omasta mielestäni se on tavallaan välinpitämätön huomio kuolemisesta tyyliin ”no, niinhän niitä kuolee”. Tavallaan voisiko se olla piilotettu iva Dresdenin pommitusten piilottelua kohtaan, se tuli mieleen.

Billy Pilgrim on mies, joka ei herätä suuria tunteita. Hän ei ole komea, eikä nokkela. Hän on laiha, epäonninen, mutta kuitenkin hyvin onnekas. Hän on outo, mutta kuitenkin täysin tavallinen. Hän on optimistinen tai ehkä hän on haahuilija, joka ei tajua maailmaa. Kuitenkin hän on hyvin älykäs, vaikka onkin yksinkertainen. Hän ajelehtii paikasta ja ajasta toiseen. Hän on uskottava, mutta täysin epäuskottava. Hyvin monijakoinen, mielenkiintoinen päähenkilö, joka ei kuitenkaan tee vaikutusta. Hyvin vaikeasti kuvattava, kuten koko kirjakin.

Entä sitten scifiosuus, aikamatkustaminen, avaruusolioiden mukana olo. Se on hyvin jouhevasti toteutettu. Niin se vain käy. Asiaa ei kirjassa analysoitu syvällisemmin, se vain tapahtui ja sillä selvä.

Yllätin jälleen itseni. Pidin kirjasta todella paljon. Olen ollut niin ennakkoluuloinen juuri tämänkaltaisten kirjojen suhteen. Tämänkaltaisella tarkoitan klassikkostatusta, kirjaa, jonka jokaisen tulisi lukea. En tiedä pitäisikö jokaisen lukea tämä, mutta erittäin viihdyttävä se joka tapauksessa oli.

Osallistun tällä myös Science Fiction -haasteeseen osaan aikamatkustus.

Entäs muut Vonnegutit, olisivatko hyvää lukemista?

Johan Harstad: Darlah 172 tuntia kuussa

Norjalaista nuorisokirjallisuutta tulee harvemmin luettua, eli ei juurikaan ikinä. Bongasin tämän kirjan myös Harjavallan kirjaston kirjavinkeistä. Kirja vaikutti takakannen perusteella hyvinkin kiinnostavalta ja sitä se tällä kertaa todellakin oli. Otan kirjan mukaan myös Science Fiction -haasteeseen, koska kirja tapahtuu puoleksi avaruusaluksessa, joten menkööt nyt siihen kategoriaan, sillä todennäköisesti en muuta avaruusaluskirjaa taida lukea.

Mutta tähän kirjaan jälleen. Nasa päättää aloittaa kuulennot jälleen lähes 40 vuoden tauon jälkeen. Julkisesti oli kerrottu lentojen loppumisesta, että ketään ei enää kiinnostanut, totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Jotta uudet kuulennot saisivat maksimaalisesti huomiota, päättää Nasa ottaa lennolle mukaan 3 nuorta, jotka valitaan arvalla. Nuoret ympäri maailmaa saavat osallistua arpajaisiin. Mukaan valikoituvat norjalainen Mia, japanilainen Midori sekä ranskalainen Antoine. Heitä valmistellaan lentoon kuukausien ajan. Samaan aikaan amerikkalaisessa vanhainkodissa dementoitunut vanhus Oleg näkee televisiossa uutisen kuulennoista. Hän havahtuu vuosien horroksesta ja sanoo: älkää palatko... Kuulento lähtee kuitenkin ja nuoret pääsevät avaruusasema Darlah 2:een. Pian saapumisen jälkeen kuitenkin energia katkeaa ja ihmisiä alkaa kadota. Mikä onkaan kuun salaisuus.

En siis ole ollut mikään suuri scifin ystävä, saatikka avaruusteosten. Tämä kirja oli kuitenkin oikein hyvä ja viihdyttävä sekä samalla myös jännittävä ja kauhistuttavakin. En ole Harstadista edes kuullut aiemmin, tosin nyt googlattuani hänet huomasin, että hän on kirjoittanut myös kirjan Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito, joka on tuttu tv:stä. Tämä kirja oli luokiteltu nuorille aikuisille, mutta itse en kovin nuoren suosittelisi lukevan, sillä sen verran synkästä teoksesta on kuitenkin kyse ja teksti on hyvin aikuismaista, jos nyt niin kirjasta voi sanoa.

Salaliittoja vilisee myös kirjassa, mikä on aina myös virkistävää, sillä nehän voisivat olla totta. Voisiko tämäkin kirja olla totta, herää kysymys. Avaruus on kuitenkin suuri tuntematon. Ehkä voisi koukuttua myös puhtaaseen avaruusscifiin, koukutunhan näymmä kaikkeen muuhunkin.

Kirjasta tuli tosi hyvä fiilis. Sellainen, kun tulee hyvän kirjan jälkeen. Hyvin kirjoitetun, hyvin ajatellun ja mielenkiintoisesti loppuvan. Suosittelen siis kirjaa lämpimästi kaikille, vaikka pehmeänä laskuna scifiin, kuten itselleni.

Kat Falls: Veden alla

Olin tätä kirjaa katsellut pidemmän aikaa kirjastossa, mutta jotenkin takakansi ei saanut minua innostumaan. Vedenalainen maailma ei ole kovinkaan innostava. Scifi-haastetta varten ajattelin kuitenkin tämän ottaa eli nuorille tarkoitettu scifi olkoon tämä. Eräänlainen dystopia tämäkin.

Tarina sijoittuu siis veden alle, jonne on perustettu uusi territorio, missä asuu muutamia uudisasukkaita sekä ihmiskunnan pohjasakkaa. Veden alle saapuu myös pintapuolinen Gemma hakemaan veljeään, joka on kadonnut. Hän tapaa Tyn, pojan, joka on asunut pinnan alla suurimman osan elämästään. Nuoret etsivät Gemman veljeä yhdessä.

Kirja sisältää erittäin kauniita kuvauksia vedenalaisesta maailmasta. Siinä on jännitystä ja tietenkin romantiikkaa, hyvin iisiä sellaista kuitenkin. Kerronta oli sujuvaa ja melkein myöhästyin töistä aamulla, kun olisin halunnut lukea kirjan loppuun. Loppua kohti siis jännistys tiivistyi ja salaliitot paljastuivat.

Suosittelut kaikille scifistä ja fantasiastakin pitäville.

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Valitsin kirjan scifi-haasteeseen umpimähkään kirjaston hyllystä. Tarina vaikutti takakannen perusteella ihan kivalta ja kirja oli sopivan paksuinen. Tällaiset hetket saattavat muuttaa aika paljon ajattelua ja tulevaisuuden toimia. Pistää oikein pohtimaan, onko mikään oikeasti sattumanvaraista.

Verronen on minulle, häpeän tunnustaa, aivan uusi tuttavuus, vaikka näin jälkikäteen selvitettynä hän onkin palkittu ja kiitetty kirjailija. Minulta asia on mennyt täysin ohi, mikä kuvastaa varmaankin aikaisempia lukutottumuksiani. Tämän kirjan luettuani hain jo seuraavan Verrosen odottamaan.

Tarina sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen, kyseessä on siis dystopia. Maailma on muuttunut. Ympäristö on tuhoutunut tai tuhoutumassa. Säteily on niin voimakasta, että ilman suojaa ei selviä. Yhteiskunta on totalitäärinen, jokainen on sirutettu ja saanut tietynlaisen statuksen. Yhteiskunnan ulkopuolella elää kuitenkin vielä siruttomia, joita metsästetään suruttomasti. Kuva maailmasta on melko ahdistava.

Kirja kertoo Tiksu P:stä, joka on läpikäynyt täydellisen muutoksen maksaakseen velkansa. Tiksu ajautuu erinäisten vaiheiden kautta kuumailmapallolentäjäksi. Hän työskentelee ensin ympäristöhörhöjen kanssa yrittäen selvittää sään manipulointia, mutta ajautuu sen jälkeen metsästämään siruttomia Etelä-Eurooppaan, joka on kuuma ja ahdistava paikka. Tiksu ei tunne, hän vain ajautuu.

On oikeastaan vaikea kuvata kirjaa lukukokemuksena. Luettuani tämän eilen illalla mietin sängyssä toista tuntia, mitä oikeastaan luin. Luinko matkakertomuksen, luinko kauhuskenaarion tulevaisuudesta, luinko pätkän ihmisen elämänkaaresta vai mitä. Päädyin lopputulokseen, että luin jotain näistä kaikista. Tiksu matkustaa halki Euroopan, samalla kuvataan ympäristön tuhoa ja ihmisten ahdinkoa, mutta myös ihmisyyden katoamista ja toisaalta sen löytymistä. Sanoisin siis, että hyvin moniulotteinen ja kiinnostava teos on kyseessä.

Kuten jo mainitsinkin, hain jo seuraavan Verrosen odottamaan ja kas, sekin on dystopia. Itse pidän dystopioiden lukemisesta, ainakin tähän astisissa on ollut jotain samaa, mutta kaikki ovat kuitenkin tyystin erilaisia.

Science fiction -haaste

Päätin pienen tuumailun jälkeen osallistua scifi -haasteeseen. Saas nähdä mitä tulee. Täytyy myöntää, että kiinnostavalta vaikuttaa.

Kategoriat ovat seuraavat:

1. Nuorille suunnattu science fiction

2. Aikuisten science fiction

3. Hugo-voittaja

4. Science fiction -klassikko – julkaistu -1950

5. Science fiction -moderni klassikko - 1951-1992

6. Steampunk.

7. Robotit / Kyborgit / Androidit

8. Avaruusalukset / Alienit

9. Aikamatkustus / Vaihtoehtohistoria / Rinnakkaisuniversumi

10. Apokalyptinen / Dystopia / Utopia

11. Kyberpunk

12. Hullu tiedemies / Geneettiset kokeilut / Ympäristökatastrofit