Argh, tämäkin olen melkein unohtanut. Kerran viikossa on vähän vaikea näymmä muistaa, mutta onhan tänään sentään viikon viimeinen päivä.
Tähän kategoriaan kuuluu niin paljon musiikkia, jotta yhtä on aika vaikea arpoa joukosta. Tosin yksi biisi pomppaa heti mieleen, joten olkoon se. Bryan Adams "Everything I do, I do it for you". Oksennus.
Enpä linkkaa mitään tähän kuvottavaan biisiin. Ylipäätään herran tuotanto saa pahoinvointia aikaiseksi.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Roskisprinssi
Vähän on ollut hiljaista. Ei oikein jaksa lukea, vaikka taas keskeneräisten kirjojen kasa on kasvanut. Elokuvissa sentään jaksoin käydä.
Vanhempi tyttäreni halusi tätä katsomaan, enkä tietenkään kieltäytynyt. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta on kuulemma niin hyvä. Hyviähän Lehtisen nuorisokirjat ovatkin. Täälläkin olen muutaman esitellyt.
Elokuvana Roskisprinssi oli ihan kiva. Pääesittäjän Jon-Jon Geitelin tietyt eleet alkoivat tosin ottaa päähän, mutta muutoin ihan katsottava elokuva. Näyttelijätyö oli muilta osin aivan erinomaista. Hahmot olivat uskottavia ja huumoriakin löytyi. Suuri miinus tulee kuitenkin kielestä. Jos tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun, niin miksi kaikki puhuivat kirjakieltä. Jos Jed on Hesasta, niin miksi vain muutamat sanat paljastivat sen. Tämä autenttisuus puuttui ja se häiritsi kyllä osittain kokemusta, sillä tarinahan perustuu kahtiajakoon pieni ja suuri kaupunki. Se häilyy taustalla koko ajan.
Mutta muuten ihan kiva.
Vanhempi tyttäreni halusi tätä katsomaan, enkä tietenkään kieltäytynyt. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta on kuulemma niin hyvä. Hyviähän Lehtisen nuorisokirjat ovatkin. Täälläkin olen muutaman esitellyt.
Elokuvana Roskisprinssi oli ihan kiva. Pääesittäjän Jon-Jon Geitelin tietyt eleet alkoivat tosin ottaa päähän, mutta muutoin ihan katsottava elokuva. Näyttelijätyö oli muilta osin aivan erinomaista. Hahmot olivat uskottavia ja huumoriakin löytyi. Suuri miinus tulee kuitenkin kielestä. Jos tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun, niin miksi kaikki puhuivat kirjakieltä. Jos Jed on Hesasta, niin miksi vain muutamat sanat paljastivat sen. Tämä autenttisuus puuttui ja se häiritsi kyllä osittain kokemusta, sillä tarinahan perustuu kahtiajakoon pieni ja suuri kaupunki. Se häilyy taustalla koko ajan.
Mutta muuten ihan kiva.
maanantai 8. elokuuta 2011
Porispere 2011
Viikonloppu kului enemmän tai vähemmän töissä Porispere -festareilla. Koska nyt olen aloittanut myös musiikista kirjoittamisen tähän blogiin, niin jatketaanpa.
Olin siis töissä tuolla, mutta ehdin myös nauttia muutamasta huikeasta konsertista. Ensimmäinen, ja pakko sanoa, aivan huikea elämys oli Circlen konsertti. En porilaisuudestani huolimatta ollut kuullut Circlen musiikkia aiemmin, joten oli täysin avoin kaikille kokemuksille. Saapuessani alueelle oli ensimmäinen biisi jo alkanut. Lavalla oli menossa performanssi, jonka aikana muu bändi soitti samaa riffiä ja pinkkiin huppariin pukeutunut laulaja esitti soturia, tai näin itse tulkitsin tapahtuman. Jähmetyin paikalleni suu auki, enkä tässä puhu kuvainnollisesti. Lopun aikaa vain olin hämilläni, nautin loistavasta soitosta ja yllätyin joka hetki uudelleen. Minua on vaikea saada vaikuttuneeksi, mutta Circle sai.
Lauantaina näin myös FM2000:n keikan pikkulavalla, mikä oli ihan ok. Jotenkin herttaista, kun kovaa heviä vetävän yhtyeen laulaja haastaa savoksi. Mutta ihan kiva bändi. Myös Mokoma oli oikein vakuuttava, vaikka heidät olin nähnyt jo aiemmin Sonispheressa. Illemmalla esiintynyt Kotiteollisuus taas ei oikein vakuuttanut. P***u -huumori ei osunut kohdallani. Muita bändejä en lauantaina töiltäni ehtinytkään nähdä, tosin kaikki kuulin.
Sunnuntain huipennus lasten mielestä oli Hevisaurus, joka veti hyvän keikan. Jukka Pojan kuulin työpisteelle ja vaikutti oikein letkeältä. Paleface oli ennen festaria sellainen stara, jonka olen halunnut nähdä. Keikka oli ihan jees. Tosin sanoivat keikan olleen viides sillä viikolla ja se valitettavasti näkyi hienoisena väsymyksenä. Palefacen sanat ja aatteet ovat kuitenkin aivan loistavia, joten pieni väsymys ei haitannut nautintoa.
Työläiselle Porispere oli aivan loistava kokemus ja ne hetket, jolloin olin vieraana, olivat myös erittäin loistavia. Jos et siis tänä vuonna päässyt paikalle, tule ensi vuonna. Pori näyttää parhaat palansa.
Olin siis töissä tuolla, mutta ehdin myös nauttia muutamasta huikeasta konsertista. Ensimmäinen, ja pakko sanoa, aivan huikea elämys oli Circlen konsertti. En porilaisuudestani huolimatta ollut kuullut Circlen musiikkia aiemmin, joten oli täysin avoin kaikille kokemuksille. Saapuessani alueelle oli ensimmäinen biisi jo alkanut. Lavalla oli menossa performanssi, jonka aikana muu bändi soitti samaa riffiä ja pinkkiin huppariin pukeutunut laulaja esitti soturia, tai näin itse tulkitsin tapahtuman. Jähmetyin paikalleni suu auki, enkä tässä puhu kuvainnollisesti. Lopun aikaa vain olin hämilläni, nautin loistavasta soitosta ja yllätyin joka hetki uudelleen. Minua on vaikea saada vaikuttuneeksi, mutta Circle sai.
Lauantaina näin myös FM2000:n keikan pikkulavalla, mikä oli ihan ok. Jotenkin herttaista, kun kovaa heviä vetävän yhtyeen laulaja haastaa savoksi. Mutta ihan kiva bändi. Myös Mokoma oli oikein vakuuttava, vaikka heidät olin nähnyt jo aiemmin Sonispheressa. Illemmalla esiintynyt Kotiteollisuus taas ei oikein vakuuttanut. P***u -huumori ei osunut kohdallani. Muita bändejä en lauantaina töiltäni ehtinytkään nähdä, tosin kaikki kuulin.
Sunnuntain huipennus lasten mielestä oli Hevisaurus, joka veti hyvän keikan. Jukka Pojan kuulin työpisteelle ja vaikutti oikein letkeältä. Paleface oli ennen festaria sellainen stara, jonka olen halunnut nähdä. Keikka oli ihan jees. Tosin sanoivat keikan olleen viides sillä viikolla ja se valitettavasti näkyi hienoisena väsymyksenä. Palefacen sanat ja aatteet ovat kuitenkin aivan loistavia, joten pieni väsymys ei haitannut nautintoa.
Työläiselle Porispere oli aivan loistava kokemus ja ne hetket, jolloin olin vieraana, olivat myös erittäin loistavia. Jos et siis tänä vuonna päässyt paikalle, tule ensi vuonna. Pori näyttää parhaat palansa.
lauantai 6. elokuuta 2011
Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä
Tutustuin tosiaan Schenkeliin väärässä järjestyksessä. Tämä on Schenkelin esikoisteos ja Saksassa palkittu. Kirja kertoo todistajalausuntojen kautta murhasta pienessä kylässä. Murhassa tapetaan koko perhe. Lausuntojen kautta aukeaa kuvaus ankeasta perheestä, jossa on salaisuuksia vaikka muille jakaa. Mutta ovatko salaisuudet murhien syynä...
Schenkelin kirjoitustyyliä olen kehunut jo aiempien kirjojen kohdalla, eikä tämäkään jättänyt tyhjäksi. Loppu poikkesi edellisistä siinä, että murhaaja jopa taitaa paljastua. Käsittämätöntä kuinka hienoin sanankääntein saadaan luotua tunnelmaa, joka on ihan käsinkosketeltavaa. Aivan upeaa kirjoittamista ja varmasti upeaa käännöstyötä, että ollaan saatu säilymään tunnelma.
Tämä kirja sai vielä enemmän intoa lukea Schenkel saksaksi.
Schenkelin kirjoitustyyliä olen kehunut jo aiempien kirjojen kohdalla, eikä tämäkään jättänyt tyhjäksi. Loppu poikkesi edellisistä siinä, että murhaaja jopa taitaa paljastua. Käsittämätöntä kuinka hienoin sanankääntein saadaan luotua tunnelmaa, joka on ihan käsinkosketeltavaa. Aivan upeaa kirjoittamista ja varmasti upeaa käännöstyötä, että ollaan saatu säilymään tunnelma.
Tämä kirja sai vielä enemmän intoa lukea Schenkel saksaksi.
torstai 4. elokuuta 2011
Day 1 - your favorite song
Lempibiisi vaihtelee päivittäin, mielialoittain ja muistin mukaan. Biisi, johon en koskaan kyllästy ja joka saa useimmiten tipan linssiin ja fiiliksen jotenkin kaihoisaksi on Mucc ja Ame no orchestra. Japanilaista ja sellaista ihanasti kasvavaa.
Yksi musiikki viikossa -haaste
Bongasin tällaisen haasten Mari A:n blogista ja pakkohan siihen oli lähteä mukaan. Vaikka tässä blogissa en musiikkia olekaan käsitellyt omana otsikkonaan, on musiikki minulle suunnattoman tärkeää ja pyrin käymään konserteissa aina, kun raha- ja lastenhoitotilanne antaa periksi, mikä ei valitettavasti ole usein. Onneksi on Spotify.
Tässä haasteessa valitaan asioita yksi viikossa, joten kestoa tulee.
Aloitetaan uudessa postissa. Ohessa aiheet:
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year
Tässä haasteessa valitaan asioita yksi viikossa, joten kestoa tulee.
Aloitetaan uudessa postissa. Ohessa aiheet:
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year
tiistai 2. elokuuta 2011
John Verdon: Numeropeli
Pitihän tämäkin lukea, kun Facebook on ollut mainoksia täynnänsä ja monesta blogista ja muusta tuutista olen kirjasta lukenut. Odotuksien voi siis sanoa olleen korkealla aloittaessa.
Tarina kertoo eläkkeelle jääneestä poliisista, jolta vanha ystävä pyytää apua saamiensa outojen kirjeiden tulkinnassa. Tarinan alku on hyvin omaperäinen. Murhaaja on älykäs ja myös lukija ihmettelee, miten kaikki voikaan olla mahdollista. Erittäin hyvät asetelmat siis. Kirjan alkuosa ei pettänyt odotuksia, vaan oli osittain jopa huimempi, mitä kuvittelin.
Jotenkin kuitenkin kävi niin, että ainakin omasta mielestäni kaikki hieman tylsistyi. Loppuosa ei ehkä ollutkaan enää niin yllättävää ja loppuratkaisu ei ollut oikeastaan lainkaan yllättävä. Kirjan jaksoi kuitenkin lukea vallan mainiosti ja siinä oli hienosti rakennettu päähenkilöiden sisäistä maailmaa. Pohdintoja pään sisällä oli paikoin ehkä liiaksikin, mutta ne olivat suhteellisen kiinnostavia.
Tämähän oli kirjailijan ensimmäinen teos ja sellaisenaa ihan hyvä. Rima on jotenkin vain noussut niin korkealle, että loistavaa kirjaa saa taas hakea. Saman ongelman/ilmiön olen huomannut leffojen kanssa tai sitten minusta on tulossa vain vanhemmiten rutisija, joka löytyy joka asiasta vain niitä negatiivisia piirteitä.
Tarina kertoo eläkkeelle jääneestä poliisista, jolta vanha ystävä pyytää apua saamiensa outojen kirjeiden tulkinnassa. Tarinan alku on hyvin omaperäinen. Murhaaja on älykäs ja myös lukija ihmettelee, miten kaikki voikaan olla mahdollista. Erittäin hyvät asetelmat siis. Kirjan alkuosa ei pettänyt odotuksia, vaan oli osittain jopa huimempi, mitä kuvittelin.
Jotenkin kuitenkin kävi niin, että ainakin omasta mielestäni kaikki hieman tylsistyi. Loppuosa ei ehkä ollutkaan enää niin yllättävää ja loppuratkaisu ei ollut oikeastaan lainkaan yllättävä. Kirjan jaksoi kuitenkin lukea vallan mainiosti ja siinä oli hienosti rakennettu päähenkilöiden sisäistä maailmaa. Pohdintoja pään sisällä oli paikoin ehkä liiaksikin, mutta ne olivat suhteellisen kiinnostavia.
Tämähän oli kirjailijan ensimmäinen teos ja sellaisenaa ihan hyvä. Rima on jotenkin vain noussut niin korkealle, että loistavaa kirjaa saa taas hakea. Saman ongelman/ilmiön olen huomannut leffojen kanssa tai sitten minusta on tulossa vain vanhemmiten rutisija, joka löytyy joka asiasta vain niitä negatiivisia piirteitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)