Anna Jansson: Haudankaivaja (äänikirja)

Kävi niin, että äänikirjavarastoni oli tyrehtynyt, niinpä eräänä perjantai-iltapäivänä tutustuin uuteen kirjastoon Siikaisiin, josta kävin nappaamassa tämän äänikirjan. Sen suurempaa aikaa tutustua ei ollut, mutta nyt palauttaessani aion nuuhkia kaikkien hyllyjen välit. Uusiin kirjastoihin tutustuminen on aina yhtä kiehtovaa. Sitä tapaa vanhoja tuttuja, mutta löytää myös uusia tuttavuuksia, joita ei ole osannut löytää omasta kirjastosta.

 

Tällä kertaa tuli uusi tuttavuus. Olen huomannut tv:stä tulevan Maria Wern -sarjan elokuvia, mutta yhtäkään en ole katsonut, enkä myöskään lukenut kirjoja. Dekkareiden kuunteleminen työmatkalla on ehkä kivointa, sillä ne vievät helposti ja nopeasti mukanaan.Tämä ei tehnyt poikkeusta.

 

Koska nyt en tiedä Maria Wernin taustasta mitään ja toisaalta ei kirjan aikana oikein edes tullut sellaista oloa, että lukeminen jotenkin olisi vaikeampaa, jos en ole lukenut aiempia osia. Tosin en tiennyt mitään Per in ja Marian suhteesta, mutta ei se haitannut.

 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Gotlantiin pieneen Roman kylään, jossa tapahtuu murha jos toinenkin. Ensin tuhopoltetaan vanhan mummon mökki, pian tämän jälkeen kuolee sairaanhoitaja, joka oli viimeeksi yhteydessä mummoon Fridaan. Vielä kolmaskin nainen kuolee. Paikkakunnalla leviää kauhu ja paniikki. Kaikkeen liittyy kaivaminen yöllä, palon raunioista löytynyt lapsen luuranko ja vielä jotain muutakin.

 

Vyyhti kasvaa kirjan edetessä ja loppuratkaisu jää ihan viimeisille sivuille. Viitteitä murhaajan henkilöllisyydestäkään ei juurikaan anneta, vaikka pakko kehua, että itse aavistelin murhaajan oikein jo melko alussa ihan vain sen takia, että tämä on ilkeä ihminen. Pidin kirjasta, en hullaantunut, mutta pidin kuitenkin. Kirjan henkilöt olivat moniulotteisia ja lähestyttäviä. Heistä ei kukaan ollut täysin puhtoinen, mutta suurimmalla osalla oli kuitenkin omatunto, murhaajalla ei ehkä kuitenkaan.

 

Kirjan luki Kaija Kärkinen, jonka lukemana taisin viimeeksi kuunnella jonkin Kaari Utrion tai vastaavan, sillä lempeitä takaumia tuli herraskartanosta äänen kera. Pidän hänen lukutyylistään, joka rauhallinen, lempeä ja tasainen olematta kuitenkaan tylsä. Äänen väri on miellyttävä. Hän on enemmän lukija kuin eläytyjä, mutta se ei haittaa.

 

Ehkä tartun joskus Janssonin muihinkin teoksiin, ehkä en. Ei tämä kuitenkaan niin paljon säväyttänyt, vaikka työmatkoille ihan sopiva olikin.

 

Olen suunnattoman huonosti lukenut muutoin kirjoja. En oikein uskalla paneutua, sillä silloin menevät yöunet ja nyt juuri pitää olla skarppina töissä. Muutama tuollainen imaiseva teos on odottamassa, mutta yritän lukea hieman rauhallisemmin kuin yleensä, mikä valitettavasti on tarkoittanut erittäin vähäistä lukemista. Odotan vain joululomaa ja aikaa istua sohvannurkassa ja vain lukea.

Juha Numminen: Kyyhkynen (äänikirja)

Pääsin Nummisen makuun ja kuuntelin Naskalin jälkeen heti toisen Nummisen työmatkallani. Lukijana palvomani Lars Svedberg, joka teki jälleen kuuntelusta elämyksen.

Kirjassa vilahtelee Naskalista tuttuja hahmoja suurimmassa roolissa näistä on Naskalin inhoama rikostoimittaja Make Sarkala, joka keksii loistavan idean. Hän nostaa julkkistaivaalle Mr CeeCeen entisen mr. Finlandin, komean, monikasvoisen miehen. Mr CeeCeellä on tavoite, jonka saavuttamiseksi hän on valmis tekemään mitä vain vaikka tappamaan kerran jos toisenkin.

Tällä kertaa ei kyseessä ole poliisien tutkimusta kuvaava kirja, vaan tässä seurataankin tapahtumia usean vuoden ajalta monen henkilön kertomana. Pääosassa on Mr CeeCee, joka tekee murhia, jotka vaikuttavat monen ihmisen elämään. Make Sarkala on hyväuskoinen toimittajaystävä, joka ei osaa epäillä psykopaatiksi luonnehdittavaa CeeCeetä. Pitääkö CeeCeen julkisivu loppuun asti, vai jääkö hän kiinni... Siinäpä ongelma, joka ei täysin taida edes ratketa kirjan aikana vai ratkeaako.

Pidin kirjasta aivan älyttömästi. Se oli piristävän erilainen. Loppu oli suorastaan huikea ja jäi ärsyttämän pitkäksi aikaa. Pidin Naskalistakin, mutta sanoisin tämän olevan vielä parempi. Kirjassa liikutaan mukavasti myös tutuilla seuduilla, mikä tekee aina lukemisen mielenkiintoisemmaksi. Porissa ei taideta tällä kertaa käydä, mutta lähiseudulla kuitenkin.

Mielenkiintoista, kuinka en ole oikeasti törmännyt Nummiseen ennen näitä kahtaa kirjaa ja nämäkin lähtivät mukaan aivan muista syistä kuin itse kirjasta. On lähes ahdistavaa ajatella kuin hienoja helmiä on vaikka kirjaston hyllyissä, joihin ei vain tule tartuttua. Nämähän ovat kuitenkin enemmän viihdettä kuin korkeaa kirjallisuutta. Mikä milloinkin saa lukemaan kirjailijaa, josta ei ole kuullut. 

Nyt tartun herkemmin Nummisen muihin kirjoihin. Oletettavasti äänikirjoja ei löydy tämän enempää ja lukuaika on jäänyt muutoin äärettömän vähälle lähes olemattomiin uuden työn työllistäessä tällä hetkellä myös iltoja ja viikonloppuja. Odotan vain pitkää joululomaa, jolloin olisi aikaa vain lukea.

Juha Numminen: Naskali (äänikirja)

Tämän kirjan valitsin lähinnä Lars Svedbergin takia, mutta kirjapa yllätti minut iloisesti myös sisällöllään. Häpeäkseni myönnän, että Juha Numminen oli mulle ihan tuntematon kirjailija ennen tätä kirjaa. Nimi lienee vilahdellut jossain, mutta kirjalliseen tuotantoon en ole aiemmin tutustunut tai edes kirjastossa hiplaillut. Nyt siis Larsin kipeänä bongasin kasan hänen lukemiaan kirjoja kirjastokassiin.

Ensin tapahtuu murha kymmenen vuotta aiemmin, sitten tutustumme Sulo Naskaliin. Sulo Naskali on Keskusrikospoliisin tutkija. Hän on lihava, lapsenkasvoinen ja älykäs. Hän ei mitenkään miellytä kaikkia eikä siihen pyrikään. Hänen mökkinsä yritetään tuhopolttaa. Hänen entinen tyttöystävänsä murhataan ja vielä on kadonnut tangoprinssi sekä vankilakundi Lintu, jolla on kerrottavaa. Miten nämä kaikki liittyvät yhteen vai liittyvätkö.

Kirja kerrotaan kolmannesta persoonasta pääosin Sulon näkökulmasta. En voi muuta kuin pitää Sulosta, joka ei ole adonis tai edes ehkä kovinkaan mukava, mutta jotain hänessä on sellaista, mikä sai sympatiat täysin puolelleen. Mielikuva, jonka hänestä päähäni sain oli yhdistelmä kahdesta tosielämän ihmisestä, joten kuva oli hyvinkin elävä ja aiheutti kirjan edetessä hykerryttäviä hetkiä pienen pääni sisällä, vaikka kirja ei muutoin mikään naurunherättäjä ole.

Ehkä pari lankaa liikaa oli, mutta yllättävän hyvin Numminen sai ne lopussa kerättyä ja jotenkin solmittua vielä yhteenkin hakematta ratkaisua liian kaukaa. Itse asiassa seuraava Numminen on jo auton cd-soittimessa, tietenkin Larsin lukemana. Rikosromaanien ja jännäreiden kuuntelu saa työmatkat tuntumaan liian lyhyiltä, sillä aika tuntuu kiitävän siivillä.

Mitä vielä voisin sanoa Larsista, mitä en ole vielä sanonut, en varmaan mitään. Ylisanoja ei vain ole enempää. Lukeminen on jälleen takuuvarmaa työtä. Hän saa kirjan elämään, mikä on lukijan yksi tärkeistä ominaisuuksista, kuitenkin ilman, että ylinäyttelee tai edes kovasti näyttelee.

Kristiina Vuori: Siipirikko (äänikirja)

Taas kävi näin, mutta tällä kertaa osittain eri syystä kuin edellisen Vuoren kirjan kanssa. Aloitin äänikirjalla ja luin ihan oikeasta kirjasta loput. Toki tälläkin kertaa osasyynä oli kirjan hienoinen koukuttavuus, mutta suurempana syynä oli aivan surkea äänikirjan lukija, jonka tauottaminen teki kirjan kuuntelusta ajoittain täyttä tuskaa. Sitä varmaan kuvittelee, että kirjan lukeminen on ihan helppoa, mutta näinhän ei tosiaan ole. Kaikki näyttelijät eivät ole luontaisia Lars Svedbergeita, ei ainakaan tämän kirjan lukija Kaija Pakarinen. Pahoitteluni tästä murskakritiikistä, mutta valitettavasti kirja meni osaltani melkein pilalle lukijan takia. Ei kesken lauseita pidetä taukoja tai kesken lemmenleikkien kuvauksen pidetä taukoa väärässä paikassa. 

Itse kirjakaan ei ollut niin hyvä kuin Disa Hannuntytär, mutta olihan tässä samankaltaista koukuttavuutta. Henkilöt eivät vain olleet kovin mukavia, kukaan heistä. Itse asiassa he kaikki olivat tavallaan itsekkäitä ja moraalittomia. Heistä ei kukaan ansaitse onnea tai ehkä porvari Hartmannus ansaitsee. 

Selja on kaapattu Hämeestä orjaksi kauaksi Karjalaan. Hän kouluttaa lintuja ja niiden perässä Karjalan perukoille saapuu myö ritari Aijo, joka havahtuu huomaamaan orjuuttajan kaulassa kultaisen sormuksen, joka on kuulunut hänen suvulleen. Selja valehtelee sormuksen kuuluneen hänelle. Tästä alkaa valheiden verkko, joka vain kasvaa ja kasvaa, kunnes kaikki räjähtää. Tätä räjähdystä sitten odotellaankin. Jokainen huijaa, tappaa ja valehtelee. Aijon ja Seljan välillä on jonkinmoista kiihkoa. Kirja sijoittuu 1300-luvun alkuun. Se on ihan kiinnostava yksityiskohta kirjassa ja saa mielenkiinnon pysymään yllä, huonosta lukijasta huolimatta.

Tässäkin teoksessa kirjailija pyrkii sivistämään lukijaa selittämällä työtapoja, sanoja, paikkoja, joskus vähän liiankin laveasti. Kirjan lopussa on myös sanasto näistä oudoista termeistä. Toki on hyvä, että nykylukija pääsee sisälle entiseen aikaan, mutta kun kyse on romanttisesta kirjasta ehkä ihan kaikkea ei tarvitsisi ihan niin tarkasti selittää tai ehkä olen nyt turhan negatiivinen.

Vuoren kirjoista minulla on lukematta vielä yksi, joka löytyy omasta hyllystäni. Taidan nyt kuitenkin pitää tauon Vuoresta. Äänikirjojen valintani seuraaviksi oli äärettömän helppo; Lars Svedberg.

Syyskuun romanttiset

Cindy Miles: Stupid girl

Olivia saapuu collegeen unohtaakseen menneisyytensä, jossa on tapahtunut kauheita. Kuinka ollakaan hän kirjaimellisesti törmää ensimmäisenä päivänä Braxiin, kampuksen pahaan poikaan, jolla on maine naistenmiehenä. Antautuuko Olivia, voiko Braxiin luottaa...

Perushuttua, mutta ihan kivaa luettavaa. Olihan tämä jälleen ennalta-arvattava, mutta hyvä sellainen.


Joanna Mazurkiewicz: All about me

Jatkoa kirjalle All about you. Tällä kertaa Oliverin näkökulmasta. Edellinen kirjahan päättyi kutkuttavan katkerasti, kun Oliver särki Indian sydämen julmalla tavalla. Pian Oliver kuitenkin tajuaa rakastavansa Indiaa ja tämän olevan sen oikean hänelle. Voiko hän korjata tilanteen, kun India on jo toisen miehen kainalossa.

Ei niin hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta ei kuitenkaan hullumpi jatko-osa. Käsittääkseni tästä ei tule enempää. Ainakin tämän kirjan loppu oli sellainen lopullinen loppu, mutta eihän sitä koskaan tiedä.


Ginger Scott: This is falling

Rowe on kokenut paljon. Hänen poikaystävänsä ja parhas ystävänsä kuolivat ammuskelussa. Hän pelkää lähes kaikkea, mutta kaikesta huolimatta on lähtenyt collegeen kauas kotoaan. Hän tapaa Naten, komean baseballin pelaajan, joka alkaa murtaa Rowen muurin kivi kerrallaan. Pystyykö Rowe unohtamaan menneisyyden haamut ja alkamaan elämään.

Vähän erilainen tarina, joka kyllä piti kiinnostuksen yllä. Samalta kirjailijalta näyttää olevan enemmänkin kirjoja, joissa toinen osapuoli ainakin on tavalla tai toisella sairas/vammautunut. Tässä tarinassa ei traagisen tapahtuman aiheuttamia traumoja mitenkään ylikäytetty, vaan mielestäni oikein hyvin.

Ilkka Remes: Hiroshiman portti (äänikirja)

Ihana Lars Svedberg, ihana Remes, voiko työmatka tästä parantua. Tämä oli nyt viimeinen Remeksen äänikirja, joka Porin kirjastoissa on. Harmittavan vähän (3) löytyy Remeksen äänikirjoja, varmasti olisi tilausta enemmällekin.

Pariisissa kuolee nainen Seineen, Suomessa tehdään sabotaasia ydinvoimatyömaalle. Löytyy KGB:n levyke, joka voisi johtaa Suomessa poliittiseen kriisiin. Kaikkeen liittyy kummallisen varsieväkalan latimerian dnakoodi. Antti Korpi alkaa tutkia juttua hinnalla millä hyvänsä. Mysteerin perässä on kuitenkin myös usean maan salaiset poliisit. 

Aivan upean verkon on Remes taas luonut. Kaikki tuntuu alussa irralliselta, mutta lopussa jokainen lanka löytää päänsä ja kaikki ovat solmussa keskenään. Nopeat leikkaukset onnistuivat jälleen erinomaisesti ja jännitys kasautuu kutkuttavasti. Samalla Remes sivisti minua jälleen. Enpä ollut ennen kuullutkaan mystisestä varsieväkalasta. Tästä pidän myös, vaikka ajoittain sivistäminen menee melkein saarnaamiseksi, mutta kokonaisuudessaan kaikki toimii. 

Ydinvoima on aina ajankohtainen aihe. Tässä sitä käsitellään ainakin omasta mielestäni vastustavasti, mikä sopii oikein hyvin omaan arvomaailmaani. Pidin tästä kirjasta, ei ehkä niitä parhaimpia, mutta pidän niin kovasti Antti Korvesta. Hän on sellainen luotettava (ehkä ei täysin tässä kirjassa), rehti suomalainen mies. Tiettyjä piirteitä löydän omasta kullastani.

Turhaa varmaan taas kehua Svedbergin lukemista, mutta pakkohan se on sanoa, että joudun varmaan valitsemaan kirjoja pian vain Larsin takia. Uskon, että hän tekee kirjasta kuin kirjasta mielenkiintoisen. 

Olen alkanut bongailla Remeksen kirjoja kirpparilta ja pyrin kasvattamaan omaa kirjastoani. Kirjat ovat kuitenkin aivan erinomaista viihdettä ja mukavaa jännitystä, laadukasta sellaista.

Fredrik T. Olsson: Ketjureaktio

Tulipa tehtyä tyhmästi. Sain ilmaisen koodin Blogatin kautta Elisa-kirjaan ja menin sitten valitsemaan kaikista kirjoista juuri tämän. Syy oli ihan tyhmä, tämä oli jostain syystä nuorten osastolla ja minusta ei sopinut sinne, joten ajattelin lukea. Kyseessä oli kesäkirja-kampanja. Valitettavasti kesä ei riittänyt minulle tämän lukemiseen. Jos kyseessä ei olisi ollut arvosteltava kirja, olisin varmasti jättänyt kesken. Ensimmäiset 50 sivua jaksoin lukea hyvin, sen jälkeen oli vähän hiljaisempaa ja viimeiset 200 sivua olivat jo melkein tuskaa.

Kyseessä on ihan tuore ruotsalainen teos. Vertailua Da Vinci koodiin ehkä tehdään, mutta valitettavasti tämä ei mielestäni kohoa mitenkään edes sille tasolle. Jossain Remeksin kirjan arviossa pohdin kuinka hankalaa on kirjoittaa jännitystä nopein leikkuksin. Remes siinä, mutta Olsson ei. En kokenut kovinkaan usein jännitystä leikkausvaiheessa.

Ruotsalainen kryptologi William kaapataan sairaalasta, jossa hän ollut itsemurhayrityksen jälkeen. Hollannissa kaapataan hieroglyfien taitaja Janine. Williamin vaimo ei usko miehensä vain kadonneen ja lähtee selvittelemään asiaa. Samoin tekee Janinen poikaystävä. Toisaalla William ja Janine ovat mysteerisen tehtävän kimpussa. On jotain, mikä muuttaa koko maailman.

Ihmiskunnan tuho, dnan mysteerit, muinaiset kansat, avaruusolennot, massakuolemat jne. Hirveän paljon on tähän kirjaan tungettu ja jotenkin kaikki on äärettömän epäuskottavaa. En lämmennyt, en sitten yhtään. Kirjan henkilöistä vain William tuntui todelliselta edes jotenkin. Naishahmot jäivät täysin ohuiksi.

En jännittänyt, lähinnä tympäännyin, valitettavasti. Olisi ollut kiva lukea hyvä kirja, kun kerran sai oikein valita, mutta tällä kertaa valinta epäonnistui. Remes on paljon parempaa.