Täytyy myöntää, että nämä Mazettin kirjat ovat kyllä oivaa ajankulua. Tosin pidemmän päälle saattaa alkaa tylsistyttää hänen tapansa jakaa kirja lyhyisiin lukuihin, joilla jokaisella on oma kertojansa.
Tarzan on oikeasti Marianne, kahden lapsen yksinhuoltaja, joka tapaa Jannen, rikkaan miehen. Heillä ei ole mitään yhteistä, mutta kuitenkin he alkavat viettää aikaa yhdessä. Siinä kirjan juoni hyvin tiivistetysti ja kertomatta mitään suurempaa, sillä tästäkin kirjasta katoaisi osa viehätystä, jos siitä kertoo enemmän.
Kirjassa vaihtelevat kertojina pääosin Marianne ja Janne, mutta välillä myö Mariannen lapset, ystävä sekä ex-mies. Mazetti saa kyllä tämän tekniikan toimimaan. Olen nyt lukenut häneltä kolme kirjaa ja kaikissa on ollut sama tekniikka, jotenkin tekee mieli lukea enemmänkin saadakseni selvää, onko muissakin. Näymmä Satakunnan kirjoistoissa olisi vielä lukematta häneltä 3 nuortenkirjaa ja yksi dekkari. Ehkä valitsen kuitenkin dekkarin. Voisi ehkä testata ruotsin kielen taitojakin.
Mazetti osaa kuvata nykymaailmaa. Itse en ole ollut, enkä toivottavasti tule olemaan, yksinhuoltaja, mutta osasin samastua ahdistukseen, jota Marianne tunsi rahojen vähyydestä ja työstä, joka vie aikaa lapsilta. Hyvin realistisen oloista, olematta kuitenkaan vailla huumoria. Huumori tai oikeastaan sellainen pilke silmäkulmassa loistaa tässäkin kirjassa.
Mukava, nopea luettava, sekä viihdyttävä, siinä ehkä sanat, joilla kuvailisin tätä kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti