Ilkka Remes:Ikiyö (äänikirja)

Tämä lienee viimeinen äänikirja pitkään aikaan. Huomenna on viimeinen työpäiväni tässä työpaikassa ja ensi maanantaista alkaen työmatkani lyhenee 60 km päivittäin. Vartin työmatka ei kaipaa äänikirjoja tai eihän siinä edes pääse vauhtiin. 

Tämä on toinen kosketukseni Remekseen. Sen verran googlailin, että sain selville tämän teoksen olevan ensimmäinen, jossa esiintyvät Antti ja Aaro Korpi. Antti on Teran poliisi ja Aaro hänen utelias poikansa. Kun tiesin molempien päähahmojen selviävän tilanteesta, helpoitti se oloani etenkin kirjan loppuvaiheilla.

Kaikki alkaa, kun tapahtuu raha-autoryöstö. Vastaavia ryöstöjä on tapahtunut myös Saksassa ja anarkistisen ympäristöryhmän epäillään olevan iskujen takana. Antti Korpi sekaantuu asiaan osin sattumalta, osin luontaisen uteliaisuutensa vuoksi. Hänen poikansa Aaro on perinyt uteliaan luonteensa isältään ja sotkeutuu osaltaan myös asioihin, joihin hänen ei pitäisi. Alkaa jännitysnäytelmä, joka vie läpi Euroopan, Afrikkaan ja myös Amerikkaan. 

Kirjan lopussa esitettiin pyyntö, että käänteistä ei kerrottaisi, joten niistä tämän enempää kerro, sillä jännityksen säilyminen on tässä kirjassa aivan ehdoton. Jännitys todella säilyy loppuun asti, viimeiseen lukuun. Aivan ihanaa, istuin tänään työpaikan parkkipaikalla aamulla ja kuuntelin viimeisiä lukuja jännityksestä väristen. Kerrankin en miettinyt menetettyjä plussia. 

Oikeastaan aika lailla ihastuin Anttiin, vaikka tämä jäyhä suomalaismies onkin. Tuli niin mieleeni rakas aviomieheni, jonka kaltainen Anttikin on. Aaro on myös ärsyttävyydessään hyvin herttainen. Hän käsittääkseni seikkailee Remeksen nuorisokirjoissa. Ehkä tämäkin aukko pitää jollain tavoin tukkia jossain vaiheessa. Kunpa vain olisi enemmän aikaa lukea. 

Kirja on sekoitus faktaa, fiktiota ja ihmissuhteita, niin kuin hyvän kirjan pitääkin olla. Itselleni nousi yhdeksi kantavaksi teemaksi isä-poika -suhteet ja niiden vaikeus. Isien teot heijastuvat heidän lapsissaan ja näiden teoissa. Niin isällä kuin äidilläkin on suunnaton vaikutus lapsiinsa, pelottavan suurikin. Kirjassa on erittäin mielenkiintoisia viittauksia muihin kirjoihin esim. Conradin Pimeyden sydämeen, joka on ollut lukulistallani melkoisen monta vuotta, mutta joka on vain jäänyt. Ehkä kaivan sen Kindlen syvyyksistä jälleen näkyviin alkuperäisenä versiona. Kirja on myös faktoiltaan hyvin synkkä, ehkä jopa ahdistava. Mutta niin hyvä.

Jos tämä nyt jää viimeiseksi äänikirjaksi vähään aikaan, niin paremmin ei olisi voinut käydä. Hyvä kirja, loistava, ihana Lars lukijana. Jään hieman kaipaamaan pidempiä työmatkoja juuri kirjojen vuoksi, mutta vain hieman.

Remes ei nyt äänikirjana luokseni lentele, mutta varmaankin "oikeana" kirjana seuraavaksi.