sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Sain e-kirjan jo kuukausia sitten Blogatin kautta luettavakseni, mutta jotenkin vain on jäänyt. Syynä ehkä suurimpana se, että Elisan sovellus on vain yhdellä tabletilla, jota olen vuoroin Kindlen kanssa käyttänyt nukuttaessani lapsia ja viime aikoina Kindle vei voiton. Lisäksi en oikein päässyt kirjan alussa kärryille, mitä tässä nyt oikein haetaan. Olin kuitenkin sitkeä ja onneksi olin, sillä loppujen lopuksi pidin kirjasta aika paljon jopa. Pidin sen härskiydestä, hajuista, mauista ja etenkin sen itselleen tiukasta, mutta kuitenkin inhimillisesti periksiantavasta Olavista.

Tapahtumapaikkana on pääosin Ranska, Pariisi, 1425. Olavi Maununpoika saapuu opiskelemaan Sorbonnen yliopistoon. Hän on kotoisin Itämaasta ja on Turun piispan Maunu Tavasin ottopoika. Pariisi levittäytyy eteen haisevana, riettaana, likaisena, mutta kuitenkin kiinnostavana. Yliopistossa Olavi tutustuu kauniiseen kanssaopiskelijaan Miracleen, joka saa Olavin kupeet liekkeihin ja tuntemaan kiellettyjä tunteita. Kesä Miraclen kotikonnuilla saa Olavin kielletyt tunteet koetukselle. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää ja Olavi joutuu käymään sisäistä kamppailua uskon, rakkauden ja sääntöjen sekamelskassa.

Kuten sanoin, pidin kirjasta. Se toi osittain mieleeni Utrion ihanat keskiaikaan sijoittuvat teokset, vaikka tässä naiset olivat lähinnä vain synnin kohde. Olavi tuntui aluksi hyvin kaukaiselta, mutta tarinan edetessä aloin ymmärtää häntä yhä paremmin. Olin hieman pettynyt, että kirja oli lyhyt ja tarina jäin kesken, mutta eipä hätää olen ladannut myös jatkon tälle teokselle Kalmantanssin. 

Historiallisten romaanien kirjoittaminen on taitolaji. Lukija pitää pystyä viemään menneelle ajalle hienovaraisesti, mutta kuitenkin syvällisesti. Kaunisto onnistui tässä mainiosti. Hän toi eteeni keskiajan kaikkien aistien avulla. Haistoi ja maistoin keskiajan. Haistoin sen epähygieenisyyden ja aloin jopa pohtia, kuinka bakteerikammoinen nykyihminen ikinä pärjäisi keskiajalla. En usko, että pärjäisi. Keskiajan ruuat ovat minulle tuttuja keittokirjoista, joita olen koonnut keittiön kirjahyllyyni. Olen myös ollut muutamissa keskiajan pidoissa, joissa olen maistellut ruokia. Pystyin maistamaan mausteisin ruuan, raskaan oluen ja mausteisen lämmittävän viinin.

Jatkan ehdottomasti aikamatkaani Kalmantanssin kanssa, toivottavasti hieman nopeammalla aikataululla. Kirjailijaan voi käydä tutustumassa vaikka hänen Facebook-sivuillaan.

2 kommenttia:

  1. Tismalleen samanlainen fiilis Synnintekijän jälkeen oli mulla :) Jännä kuulla, miten Kalmantanssi kolahtaa sinuun. Moni tuntuu tykänneen siitä enemmän, mutta Synnintekijän maisemat ja matkanteko upposivat minuun paremmin. Mieluusti lukisin lisää Olavista pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpas kiva kuulla, että jollakin on samat fiilikset syntyneet. Tämä kirja herätti monet aistit herkistymään keskiajan tunnelmille. Ajattelin aloittaa Kalmantanssin jo tänään, sillä Olavia on jo ikävä :)

      Poista