Kuten olen muutamassa aiemmassa bloggauksessa todennut, olen vaihtamassa työpaikkaa. Eilen oli viimeinen päiväni vanhassa työpaikassa. Työtoverini olivat keränneet kolehdin läksiäislahjaani varten ja sain kouraani 145 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. Kyllä vain 145 euroa. Haukoin jo siinä vaiheessa henkeäni ja aloin suunnitella kirjaostoksia. Eilinen ilta meni kuitenkin Helsingissä nauttien elämää suuremmasta musiikista eli Manic Street Preachersin konsertissa. Manic Street Preachers on ollut lempibändejäni jo parinkymmenen vuoden ajan. He saivat minut lukemaan eksistentiaalifilosofiaa, josta jäänteenä kirjahyllystäni löytyy yhä Sartrea. Luin, en ehkä ymmärtänyt. Konsertti oli täydellinen, olen yhä huumaantunut.
Palatakseni kirjalahjakorttiin, tänään suuntasin kulkuni kaupunkiin kirjakauppaan. Olin suunnitellut ostavani muutamia käsityökirjoja, ehkä keittokirjan ja lapsille jotain. Päästyäni kauppaa pyörin siellä kuin karkkikaupassa aivan sekaisin. Väkisin kiskoin itseni pois tutun ale-hyllyn edestä. Noin tunnin pyörimisen jälkeen koko 145 euroa ja 6 euroa päälle oli kulutettu. Päädyin ostamaan koko Salla Simukan trilogian, koska sen olen halunnut lukea ja upea ulkomuoto iski aivan täydellisesti. Mainoksen uhrina hankin Dickerin mainostetun Totuus Harry Quebertin tapauksesta, se onkin yllättävän paksu. Lisäksi vähän virkkausohjeita. Pihan tonkijalle ötököiden bongauskirja ja tulevalle taiteilijalle lanka-askartelua.
Olen tyytyväinen valintoihini jo nyt ennen lukemista, uskon olevani vielä tyytyväisempi luettuani. Tuollaisia lahjakortteja voisin ottaa useamminkin... Ehkä nyt kuitenkin yritän pysyä uudessa työpaikassani pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti