sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Michelle Willingham: Soturi ja parantaja

Jos olin vielä edellisen kirjan hurmoksessa aloittaessani tätä, hurmokseni hieman laantui. Vaikka teos oli ihan mukava luettava ja se tuli ahmittua hetkessä, niin se ei herättänyt aivan yhtä suurta huokaustulvaa kuin edellinen Willingham. 

Kirja on osa MacEganin veljeksistä kertovaa sarjaa. Näitä on kai vielä ainakin yksi, jota en ole lukenut. Jos törmään, varmasti luen. Kirjassa Connor MacEgan on pahasti loukkaantunut ja Aileen, parantaja, parantaa häntä. Heillä on salattu menneisyys, joka on vain toisen tiedossa. Siis salaisuuksia, sairauksia, romantiikkaa, sellaista perusromantiikkaa.

Nyt luulen, että olen riittävästi lukenut hömppää vähäksi ajaksi. Taidan aloittaa Verros-maratonin huomenna tai jossain vaiheessa viikkoa. Kesken on kyllä pari muutakin kirjaa. Saas nähdä, mieli muuttuu kuin tuuliviiri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti