sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Patrick McCabe: Pikku teurastaja


Olen saavuttanut ihanaisen lukufiiliksen, jolloin pystyy nauttimaan kaikesta lukemastaan ja lukemaan keskittyneesti, vaikka lapset pyörivätkin jaloissa. Tämä kirja kuuluu henkilökohtaiseen Lue oman hylly kirjat -haasteeseen. Kirja on hankittu uudenkarheana kirppiseltä. Lähinnä kiinnostuksen herätti kansi. Nyt kirjan luettuani se kuvastaa melkolailla kirjan sisältöäkin. Takakansi taas ohjasi ajatukseni täysin eri suuntaan.

Kirja kertoo Franciesta, jonka äiti on mieleltään sairas ja isä juoppo. Francien koti on kaukana keskivertokodista. Myös Francien mieli nyrjähtää ikävien sattumien kautta tai ehkä osittain jopa sukurasitteen kautta, sitä tässä ei juurikaan pohdista. Kirja kertoo tapahtumista Francien kertomana, mikä tekee todellisuuden löytämisen todella vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Francie on jo lapsena sekaisin. Hän ei varmaankaan ole ainakaan aluksi tahallaan paha, vaan oma mielikuvitus ja ikävät yhteensattumat saavat hänet tekemään karmivia tekoja. Toisaalta myös Francielle tehdään pahaa ja tämän kautta hän vajoaa yhä syvemmälle mielikuvitusmaailmaansa. 

En pystynyt sympatiseeraamaan lainkaan Francieta ennen kirjan viimeistä lausetta. Se näytti taas kaiken aivan eri valossa. Hämmentävä fiilis. Kirja on kiehtova, vaikka se onkin raaka ja ahdistava. Se säilyttää kiinnostuksen kuitenkin koko ajan. 

Tämäkin kirja on filmattu Neil Jordanin toimesta, myös muita McCaben kirjoja on elokuvana. Mieleeni tulee ainakin Breakfast in Pluto, jossa pääosassa naiseksi pukeutuvana miehenä on ihana Cillian Murphy. Tämän kirjan elokuvaa en ole nähnyt, enkä suoraan sanoen tiedä haluanko. Kirjana tämä on vinksahtanut ja karmiva, se riittää.

Suosittelen tutustumaan, jos et vielä ole. Ei kyllä mikään hyväntuulen kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti