Jon isä on tehnyt itsemurhan, kun Jo on ollut pieni. Hän on kantanut taakkaa ja pelkoa siitä, että olisi samanlainen kuin isänsä koko elämänsä. Jon avioliitto on kariutunut, koska Jolla oli nettisuhde. Jon ystävillä menee hyvin, mutta Jo tuntee pysähtyneensä. Hänen lupaavasti alkanut toimittajanuransa on tahmeassa vaiheessa. Hän asuu ystävänsä asunnossa, johon on asennettu hienot avustajat, joiden avulla asumisesta ja elämisestä pitäisi tulla helppoa ja miellyttävää. Jon elämä muuttuu painajaikseksi, jossa hän ei tiedä, mikä on todellisuutta ja mikä hänen mielikuvitustaan. Onko hän kuitenkin kuinka isänsä ja kuvittelee kaiken?
Erilaisia skenaarioita on kehitelty kirjallisuudessa siitä, kuinka koneet ottavat vallan ja alkavat orjuuttaa ihmisiä. On oikeasti pelottavaa, kuinka paljon elämäämme koneet ja laitteet jo nyt hallitsevat ja me annamme niiden hallita. Tätä pelkoa kirja käyttää myös hyväkseen ja hyvin käyttääkin.
Jännitys tiivistyy, nousee. Lukija joutuu epätoivoon, kuten Jokin. Kuka on kaiken takana vai onko kaikki vain mielenharhaa. Täytyy myöntää, että en pitänyt Josta lainkaan, enkä tuntenut häntä kohtaan myötätuntoa kuin ehkä ihan lopussa. Muutoin hänen kohtalonsa ei minua kiinnostanut, mutta minua kiinnosti tietää miksi ja kuka. Onneksi jaksoin olla sitkeä ja lukea kirjaa pienissäkin paloissa, sillä pidin suunnasta, mihin kirja loppui. Se ei ollut ennalta-arvattava vaan yllättävä. Ehkä jopa vähän liian yllättävä. Lukijalla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta arvata sitä. En tiedä oliko se hyvä vai huono valinta.
En ole itse asiassa lukenut kirjailijalta yhtään kirjaa loppuun ennen tätä. Olen yrittänyt muutamia, mutta jostain syystä en niihin innostunut. Ja täytyy myöntää, että en tähänkään innostunut, vaan luin kirjan loppuun enemmän sitkeydestä kuin koukuttuneena. Kuitenkin ihan ok kirja ja minun tapauksessa vaihtelua äänikirjoille ja Harry Holelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti