Virve Sammalkorpi: Paula ja Klaus

Taas takuuvarmaan Sammalkorpea. Hän osaa tehdä henkilöistään uskottavia. Kukaan ei ole täydellinen ja lähes kaikilla on salaisuuksia, jotka eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Paula ja Klaus on mielestäni melkein paras Sammalkorpi tähän astisista.

Lukukokemus oli helppo ja viihdyttävä. Jälleen tuli sellainen fiilis, että mähän tunnen juuri tuollaisia ihmisiä. Se on mielestäni juuri Sammalkorven vahvuus. Hän kirjoittaa ihmisistä, joita tunnemme, mutta joita emme haluaisi itse olla. Oikein tyylikästä.

Aurinko kovasti yrittää pilkistellä, pian on kesä ja sehän tarkoittaa kirjoja ja aurinkoa. Voiko hienompaa olla.

Nicholas Sparks: Usko rakkauteen

Nälkäpeli -trilogia oli sen verran vaikuttava kokemus, että en meinannut millään saada kiinni seuraavasta kirjasta. Aloitinkin kolme kirjaa ennen kuin sain tämän yhden luettua loppuun.

Sparks on nykyään paljon filmattu kirjailija. Itse olen tainut lukea aiemmin yhden tai kaksi hänen teostaan. Eivät siis kuulu ihan suurimpiin suosikkeihini. Tämä kirja ei tuossakaan tehnyt poikkeusta. Ihan kiva kyllä, mutta ei tuonut mitään suurta tunnekuohua.

Kahden elämässään pettymään joutuneen ihmisen rakkaustarina ei noussut kovinkaan suuren kliimaksiin. Ihan kivaa luettavaa. Sparksia voin lukea, jos joskus sattumalta hänen kirjansa eksyy meille kotiin, mutta ihan ehdoin tahdoin en hänen teoksiaan ala hamstraamaan.

Red Riding Hood

Lukemisen lisäksi ehdin tänään elokuviinkin. Ei varmaan yllätä kovasti tuo valinta. Jos huonoissa arvosteluissa haukutaan Twilightin kaltaiseksi, niin olen kai ensimmäisenä jonossa.

Ei tuo leffa nyt ihan surkea ollut. Visuaalisesti todella kaunistakin katseltavaa. Tarina oli mukavasti muokattu uuteen uskoon ja trendikkääksi ihmissusineen kaikkineen. Musiikki toi monta kertaa mieleen Twilightin, mutta muutoin se näkyi ehkä enemmän maisemakuvauksissa ja muutamissa muissa pikkuseikoissa.

Omasta mielestänihän Twilight -sarja on loistava niin kirjoina kuin elokuvina, vaikka soraääniä kuuluukin ihan täältä omasta kodistakin. Tässä elokuvassa näyttelijätyö oli ehkä kuitenkin parempaa kuin Houkutuksessa ja olihan mukana Bellan isä Billy Burke ja hyvässä roolissa olikin.

Kaiken kaikkiaan siis sellainen aivot narikkaan -elokuva eli ihan hyvä.

Suzanne Collins: Matkijanärhi

En ihan olisi uskonut, että saan kirjan loppuun jo tänään, mutta en muuta voinut. Kaiken ajan, mitä en muuta tehnyt, vietin kirjan parissa. Ahmimalla lukeminenkin sujuu nopeasti.

Ehdottomasti paras ja synkin kolmesta kirjasta. Tirautinpa muutaman kyyneleenkin lukiessani. Kirjan poliittinen teema oli syvä ja otti myös lukiessa koville, hyvällä tavalla.

Sen verran kuitenkin oli helppo lukea, että tiesin lopun olevan onnellinen. Ilman sitä tietoa, en varmaan olisi voinut kestää jännitystä ja lukea kirjaa loppuun.

Voin suositella kaikille, aikuisille ja nuorille, romantiikkaa rakastaville ja fantasiaa haluaville. En ehkä ihan heti aloita kirjoja uudelleen, sillä sen verran synkkiä olivat, mutta varmasti jossain vaiheessa pääsevät jälleen lukulistalle.

Suzanne Collins: Vihan liekit

Kuten jo itseni tuntien viime postauksessa vähän uhosinkin, lähti Nälkäpelin toinen osa heti lukuun. Sehän tulikin sitten ahmittua huimaa vauhtia. Jos ensimmäinen kirja oli teininomaista romantiikkaa ja taistelua, oli tämä toinen selkeää yhteiskuntakritiikkiä ja totalitarismin vastustamista. Kuitenkin tarinaa vietiin hienosti eteenpäin. Ahmimista ei voinut välttää.

Näin yöllä untakin tästä kirjasta, se on aina merkki siitä, että kirja on oikeasti koskettanut jotain ja sen henkilöt ovat tulleet osaksi minua.

Nyt tietenkin aloitin viimeisen osan samantien. Onneksi ostin kaikki kolme osaa kerrallaan, sillä jos en osaa lukea ahdistavia kirjoja ilman viimeisen sivun vilkaisemista, olen vielä huonompi odottamaan. Kaikki mulle heti...

Todennäköisesti viimeinen osa eli Matkijanärhi on luettu huomenna.

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Kuten jo edellisessä kirjoituksessani uhosin, tämä kirja oli seuraavaksi listalla. Nyt en joutunut pettymään, vaan kirjan lopettaminen sai janon aloittaa sarjan toinen kirja. Nälkäpeli -sarjassa on kolme kirjaa,joista tämä siis on ensimmäinen.

Sarja on tarkoitettu nuorisolle varmaan tämäkin, sillä päähenkilöt ovat sellaisia 16-17 vuotiaita, mutta väliäkös sillä. Tarina on tutuhko Battle Royale -elokuvista, mutta kuitenkin riittävän erilainen. Romantiikkaa, jännitystä, fantasiaa, scifia ja tietenkin väärinymmärrettyjä tunteita ja tilanteita. Niistähän on hyvä kirjat tehty :)

Täytyy myöntää, että olen huono odottamaan, joten kävin kurkkaamassa kolmannen kirjan viimeisen sivun, ihan vain varmistaakseni, että loppu on onnellinen. En voi sietää jännitystä, jos se ei laukea onnellisuuteen. Ainakin tämän tyyppisissä kirjoissa. Tosin näissä on se hyvä puoli, että onnelliset loput ovat lähes sääntö.

Viikonloppuna ahmin varmaankin ainakin seuraavan osan, jollen sitten jopa koko sarjaa loppuun. Juuri sopiva pako todellisuudesta.

Melissa Marr: Ilki ihana

Teinikirja tämäkin, mutta tarinana mukavan omaperäinen. Tästäkin on ilmestynyt jo toinenkin osa suomeksi, mutta tällä kertaa kirjan lukeminen ei herättänyt suunnatonta tarvetta saada seuraava osa heti tänne nyt.

Kirja kertoo siis keijuista ja ihmisistä sekä rakkaudesta, yllättäen. Mukavaa yksityiskohtaisuutta tuo jokaisen luvun alussa oleva lainaus, todennäköisesti ihan oikeista keijuista kertovista vanhoista teoksista. Vähän kuin tieteellisyyttä, mikä usein on ihan ok.

Tarinan kerronta ei tosiaan kauhean hyvin iskenyt minuun. Lukeminen oli paikoin jopa hieman tuskaista ja läpi lukemisen tavoite meinasi jopa unohtua. Loppuun kuitenkin pääsin, mutta mitään suurta elämystä en kokenut. Tosin en taida myöskään olla ihan täysin kohderyhmää, vaikka fantasia ei oikeasti tunne ikärajoja.

Nyt olen tarttumassa, tai oikeastaan muutaman sivun verran aloittanutkin jo, Nälkäpeli -trilogiaan. Tätäkin on kehuttu, joten odotuksia löytyy.