Arnhillin kaivoskaupungin suljetun kaivoksen uumenissa on salaisuus. Opettaja Joe Thorne palaa vuosien jälkeen kotikaupunkiinsa salaperäisen sähköpostin houkuttelemana. Onko hänen siskonsa vienyt voima palannut jälleen kuten viestissä sanotaan? Joen elämä ei ole parhaimmassa jamassa hänen ottaessaan pestin vastaan äidinkielen opettajana. Hän juo liikaa, pelaa liikaa ja saa pelätä koronkiskureiden kostoa. Hänen siskonsa katosi 25 vuotta sitten kahdeksi vuorokaudeksi, takaisin palasi joku muu. Mitä onkaan kaivosten uumenissa.
Nyt ollaan kauhun parissa. Ihan pakko on mainita pieni Lemmikkieläinhautausmaa -fiilis, joka tästä väkisin tuli. Vertaus Kingiin jälleen siis tämän kirjailijan osalta. Sanoisin, että osaltaan kirja saattaa olla kunnianosoitus tämän tyyppiselle genrelle. Kirja kulkee nykyhetken ja Joen nuoruuden välillä. Saman tyyppinen ratkaisu siis kuin Liitu-ukossa. Se toimii ihan ok ja salaisuudet paljastuvat pikku hiljaa niin menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin.
Pidän kirjailijan tyylistä tuoda tekstiin tuoreita ja hauskoja vertauskuvia. Se tuo ehkä paljon käytettyyn tarinaan tuoreutta. Kuolemasta palaaminen, zombit yms. ovat kuitenkin aika käytettyjä teemoja kauhukirjallisuudessa. Tosin tässä teoksessa ei juurikaan käytetä kumpaakaan näistä termeistä, eikä kuvauksessakaan mässäillä. Tämä oli ihan oma johtopäätökseni.
Pidin kirjasta. Se oli kiva lukea tai kuunnella oikeastaan. Lukijana on suuri lempparini Aku Laitinen, jonka äänen väri saa kirjan kuin kirjan kuulostamaan ihanalta ja hauskalta.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti