Haig on ollut lempikirjailijoitani aina luettuani Radleyn perheen. Hänen mielikuvituksensa on vain niin hienoa ja ainutkertaista. Myös hänen kerrontansa on loistavaa ja jouhevaa.
Tämä kirja kertoo Norasta, 34 -vuotiaasta sinkusta, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan vain sarjoja pettymyksiä ja katumuksia. Hän päättää, että ei halua enää elää. Hän ei kuitenkaan kuole, vaan joutuu kuoleman ja elämän välissä sijaitsevaan kirjastoon, jossa on hänen kaikki mahdolliset elämänsä tarjolla. Hänen pitää vain löytää se, jossa hän haluaisi elää.
Kirjan ajatus on aivan loistava. Meillä jokaisella on tekoja ja asioita, joita katuu tai valintoja, joita kenties miettii; mitä, jos olisin valinnut toisin. Tämä on kirja niistä katumuksista ja siitä, kuinka loppujen lopuksi kadutut teot saattavatkin olla oikeasti hyvin järkeviä valintoja, mitä emme vain ehkä tule ikinä tietämään.
Haig on itse kertonut avoimesti mielenterveydellisistä ongelmistaan ja itsemurhayrityksestä. Kirjasta huokuu ymmärrys ja omakohtainen kokemus sekä pohdinta. Sen vuoksi se onkin paikoin sydäntäsärkevä. Paikoin taas hauska. Kuten voi päätellä, kirja oli mielestäni erinomainen. Se koukutti ja sai lukemaan aina vähän pidemmälle, kunnes aamuherätykseen olikin enää muutama tunti. Jälleen Storytellin ihanuus palveli levotonta mieltäni ja pystyin surffaamaan e-kirjan ja äänikirjan välillä.
Lukijana oli yksi naislukija suosikeistani Krista Putkonen-Örn. Hän osaa lukea lässyttämättä, mikä ei ole itsestään selvää valitettavastikaan monelle naislukijalle.
Suosittelen tätä kirjaa ihan kenelle vain, samoin kirjailijan muita teoksia. On ihanaa lukea teosta, jonka tarina on ainuslaatuisen mielikuvituksellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti