Matt Haig: Keskiyön kirjasto (ääni-/e-kirja)

Haig on ollut lempikirjailijoitani aina luettuani Radleyn perheen. Hänen mielikuvituksensa on vain niin hienoa ja ainutkertaista. Myös hänen kerrontansa on loistavaa ja jouhevaa.

Tämä kirja kertoo Norasta, 34 -vuotiaasta sinkusta, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan vain sarjoja pettymyksiä ja katumuksia. Hän päättää, että ei halua enää elää. Hän ei kuitenkaan kuole, vaan joutuu kuoleman ja elämän välissä sijaitsevaan kirjastoon, jossa on hänen kaikki mahdolliset elämänsä tarjolla. Hänen pitää vain löytää  se, jossa hän haluaisi elää.

Kirjan ajatus on aivan loistava. Meillä jokaisella on tekoja ja asioita, joita katuu tai valintoja, joita kenties miettii; mitä, jos olisin valinnut toisin. Tämä on kirja niistä katumuksista ja siitä, kuinka loppujen lopuksi kadutut teot saattavatkin olla oikeasti hyvin järkeviä valintoja, mitä emme vain ehkä tule ikinä tietämään.

Haig on itse kertonut avoimesti mielenterveydellisistä ongelmistaan ja itsemurhayrityksestä. Kirjasta huokuu ymmärrys ja omakohtainen kokemus sekä pohdinta. Sen vuoksi se onkin paikoin sydäntäsärkevä. Paikoin taas hauska. Kuten voi päätellä, kirja oli mielestäni erinomainen. Se koukutti ja sai lukemaan aina vähän pidemmälle, kunnes aamuherätykseen olikin enää muutama tunti. Jälleen Storytellin ihanuus palveli levotonta mieltäni ja pystyin surffaamaan e-kirjan ja äänikirjan välillä. 

Lukijana oli yksi naislukija suosikeistani Krista Putkonen-Örn. Hän osaa lukea lässyttämättä, mikä ei ole itsestään selvää valitettavastikaan monelle naislukijalle. 

Suosittelen tätä kirjaa ihan kenelle vain, samoin kirjailijan muita teoksia. On ihanaa lukea teosta, jonka tarina on ainuslaatuisen mielikuvituksellinen.

C.J. Tudor: Liitu-ukko (ääni-/e-kirja)

Luin jostain, että tästä kirjasta ollaan tekemässä sarjaa, joten olihan se pakko lukea ennen kuin tv-pilaa kokemuksen. Kirjaa on verrattu Stephen Kingin teoksiin ja täytyy myöntää, että tietynlaista yhdenkaltaisuutta voi löytää esim. Se- ja Stand by Me -teoksiin. Kirja kulkee kertojan lapsuudessa ja jälleen nykyajassa. 

Lapsuudessa Eddiellä on kavereina Metal-Mickey, Fat Gav, Hoppo ja Nicky. Porukka on hioutunut yhteen, kunnes tapahtuu asioita, joiden vuoksi tiet erkanevat. Kaupunkiin tulee uusi opettaja, joka innostaa lapsia viestittelemään toisilleen liitu-ukoin. Pian kuitenkin tapahtuu karmeita ja liitu-ukkoja ilmestyy myös jonkun muun piirtämänä.

Lapsuuden viattomuuden loppu on kirjassa monessa tasossa käsittelyssä. Erään vaiheen loppuminen, luottamus ja lapsen mutkaton ajattelu. Hyvin samaa siis kuin mainitsemissani Kingin kirjoissa. Myös kirjan tunnelma ja teksti on hyvin kingmäistä hyvällä tapaa. Tavallaan kuitenkin myös hyvin häiritsevästi samankaltaista. Lapset tekevät valintojaan hyvin eri periaatteilla kuin aikuisten maailma vaatii ja näiden valintojen vaikutukset voivat olla kauaskantoisia.

Pidin kirjasta joka tapauksessa. Se oli mukaansatempaava ja sisälsi kaunista kieltä ja kuvausta. Vaikka arvasin lopun jo hieman aikaisessa vaiheessa, ei se haitannut jännityksen säilymistä. Tällä kertaa loppu ei myöskään ollut antikliimaksi, vaan oikein hyvin rakennettu ja toimiva sekä osittain yllättävä. Pidin siitä todella paljon. Se itse asiassa sai miettimään, kuinka paljon lukija voi oikeastaan luottaa kertojaan. Kertoja kertoo kuitenkin oman näkemyksensä asiasta, joka on vain yksi näkökulma.

Lukijana oli Aku Laitinen, jota on aina ilo kuunnella. 

B.A. Paris: Suljettujen ovien takana (äänikirja/e-kirja)

Jos pääsisi tirkistelemään muiden ihmisten elämää suljettujen ovien taakse, moni varmaan menisi. Mitä piiloutuu pimennettyjen ikkunoiden taa, mitä valokuva jättää kertomatta, ovatko somen postaukset todellisia. Itse olen ainakin näitä pohtinut monta kertaa.

Jack Angel on kuuluisa ja komea lakimies, joka puolustaa pahoinpideltyjä naisia. Hänen vaimonsa Grace on kodinhengetär, joka loihtii hurmaavia päivällisiä ja on huolehtiva isosisko downin syndrooman omaavalle pikkusiskolleen. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä, jopa liian täydelliseltä ollakseen totta. Ja tähän päteekin nyt lausahdus, jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se ei sitä välttämättä ole. 

En lähde ruotimaan enempää kirjan juonta, jotta en spoilaa kenenkään lukukokemusta. Kirja on rakennettu nykyisyyden ja menneisyyden vuoropuhelulla ja on kirjoitettu Gracen näkökulmasta. Se toimii. Pikku hiljaa lukijalle avautuu todellisuus, joka on ihan jotain muuta kuin se, minkä päivällisvieraat näkevät ja kokevat. Loppuratkaisu on sinällään arvattava, mutta hyvin piinaavasti toteutettu.

Pidin kirjasta, pidin niin paljon, että aloitin kuuntelemalla ja hotkaisin lukemalla parina iltana liian myöhään. Kirja piti otteessaan, sen jännitys kasvoi vyörymällä. Hienosti rakennettu tiivistyvä jännitys. Kuten kirjan esittelyssä sanotaan "Joskus täydellinen avioliitto on täydellistä valetta."

Suosittelen lämpimästi teosta.

Jo Nesbo: Lumiukko (äänikirja/e-kirja)

Olen varmasti lukenut tämän kirjan, mutta blogistani en siitä löytänyt mainintaa. Ainakin kuvittelen niin, vaikka osa mielikuvistani osoittautuikin vääriksi. Elokuvan olen ainakin nähnyt, tosin en muista yhtään onko se kirjan kaltainen. Nyt olen kuitenkin todistetusti lukenut teoksen.

Lumiukko-murhaaja kylvää kauhua Oslossa. Pian selviää, että tämä on aloittanut murhaamisen jo vuosia sitten Bergenissä. Kylmäävästi murhaaja tekee murhatun pihalle lumiukon ja murhaa ensilumen aikoihin. Harry saa uuden työpartnerin Katherine Brattin, jonka kanssa Harry alkaa tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Katherinen menneisyydessä on asioita, jotka vaikuttavat murhien tutkintaan. Murhaaja tuntuu olevan koko ajan askeleen edellä. 

Kuten sanoin, luulen lukeneeni tämän kirjan. Tajusin murhaajan heti alussa, enkä varmasti olisi sitä tajunnut, jos en olisi lukenut, vaikka yksi langanpää jäikin odottamaan vetäjäänsä. Ärsytti suunnattomasti, kun Harry ei sitä tajunnut kerätä koko kirjan aikana. Kirjassa riitti käänteitä ja väärinymmärrettyjä vihjeitä runsaasti, ehkä jopa hieman liikaa, vaikka kirjasta pidinkin ja se piti minut otteessaan. Ehkä ongelmaksi kirjailijalle tuleekin kirjoittaessaan sarjaa se, kuinka uusiutua riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa. 

Kirjasta on tehty elokuva, joka ei saanut kovinkaan innostunutta vastaanottoa. Sehän ei ole harvinaista kirjoista tehtyjen elokuvien osalta. Eniten ehkä ärsytti elokuvassa se, että se oli englanniksi, vaikka sijoittui Norjaan ja se, että Harry Hole lausuttiin täysin väärin. Ongelmahan oli samanlainen Daniel Craigin kanssa elokuvassa Miehet, jotka vihaavat naisia. Siinä ongelma ei ollut niin korostunut.

Viimein sain myös kuunneltua jotain muuta kuin Holea. Siitä seuraavaksi.

S.K. Tremayne: Äänet

Jon isä on tehnyt itsemurhan, kun Jo on ollut pieni. Hän on kantanut taakkaa ja pelkoa siitä, että olisi samanlainen kuin isänsä koko elämänsä. Jon avioliitto on kariutunut, koska Jolla oli nettisuhde. Jon ystävillä menee hyvin, mutta Jo tuntee pysähtyneensä. Hänen lupaavasti alkanut toimittajanuransa on tahmeassa vaiheessa. Hän asuu ystävänsä asunnossa, johon on asennettu hienot avustajat, joiden avulla asumisesta ja elämisestä pitäisi tulla helppoa ja miellyttävää. Jon elämä muuttuu painajaikseksi, jossa hän ei tiedä, mikä on todellisuutta ja mikä hänen mielikuvitustaan. Onko hän kuitenkin kuinka isänsä ja kuvittelee kaiken?

Erilaisia skenaarioita on kehitelty kirjallisuudessa siitä, kuinka koneet ottavat vallan ja alkavat orjuuttaa ihmisiä. On oikeasti pelottavaa, kuinka paljon elämäämme koneet ja laitteet jo nyt hallitsevat ja me annamme niiden hallita. Tätä pelkoa kirja käyttää myös hyväkseen ja hyvin käyttääkin.

Jännitys tiivistyy, nousee. Lukija joutuu epätoivoon, kuten Jokin. Kuka on kaiken takana vai onko kaikki vain mielenharhaa. Täytyy myöntää, että en pitänyt Josta lainkaan, enkä tuntenut häntä kohtaan myötätuntoa kuin ehkä ihan lopussa. Muutoin hänen kohtalonsa ei minua kiinnostanut, mutta minua kiinnosti tietää miksi ja kuka. Onneksi jaksoin olla sitkeä ja lukea kirjaa pienissäkin paloissa, sillä pidin suunnasta, mihin kirja loppui. Se ei ollut ennalta-arvattava vaan yllättävä. Ehkä jopa vähän liian yllättävä. Lukijalla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta arvata sitä. En tiedä oliko se hyvä vai huono valinta. 

En ole itse asiassa lukenut kirjailijalta yhtään kirjaa loppuun ennen tätä. Olen yrittänyt muutamia, mutta jostain syystä en niihin innostunut. Ja täytyy myöntää, että en tähänkään innostunut, vaan luin kirjan loppuun enemmän sitkeydestä kuin koukuttuneena. Kuitenkin ihan ok kirja ja minun tapauksessa vaihtelua äänikirjoille ja Harry Holelle.

Jo Nesbo: Pelastaja (äänikirja/e-kirja)

Here we go again. Tahti sen kuin vain kiihtyy. Olen yhä syvemmin koukussa kirja kirjalta. Seuraavia sarjan teoksia olen lukenut jo aiemmin, mutta aion lukea ne nyt uudelleen. Syy osittain tuo edellä mainittu ja toisaalta lukemisesta on melkoisesti aikaa, joten on ihan hyvä verestää muistia.

Tällä kertaa Osloon saapuu palkkamurhaaja Kroatiasta. Ensin ammutaan Pelastusarmeijan mies keskellä Oslon keskustaa ja pian ruumiita tulee enemmän. Harry on saanut uuden pomon, joka ei hänessä herätä heti alkuun suurta luottamusta. Harry nimitetään kuitenkin tutkinnanjohtajaksi. Tutkinta vie Harryn keskelle Pelastusarmeijan toimintaa ja myös Kroatiaan, jossa edelleen näkyvät sisällissodan jäljet ja haamut. 

Pidän Nesbon tavasta tuoda kirjoihinsa historiaa ja faktaa asioista. Nyt Jugoslavian sodasta ja Pelastusarmeijasta aiemmin aboriginaalien kohtelusta, Thaimaan seksikaupasta, toisen maailmansodan natsimielisistä norjalaisista ja niin edelleen. Taustatyötä on tehty hyvin ja tämä "opettavainen" osuus on aina sidottu erinomaisesti osaksi kirjan tarinaa.

Kirja oli jälleen erinomainen. Se oli yllättävämpi ja eheämpi kuin osa aiemmista teoksista. Ikäviä asioita tapahtuu ja niihin jokainen reagoi tavallaan. Harryn hahmo kehittyi jälleen enemmän. Pääsin askeleen lähemmäs hänen sisintään ja vaikka hän kuinka taistelee, pidän hänestä koko ajan enemmän.

Jukka Pitkänen ei myöskään pettänyt tälläkään kertaa. Eikä Storytell, tässä kirjassa tulin lukeneeksi e-kirjana varmaan lähes kolmanneksen, sillä en vain kestänyt jännitystä.

Jo Nesbo: Veritimantit (äänikirja)

Aika yllättävää, eikö, että jälleen tulee Harry Holea. Taidan ehkä olla hieman ihastunut Harryyn, vaikka hän ei ehkä siihen syytä annakaan. Hänessä on kuitenkin jotain aitoa ja teeskentelemätöntä, jota ei monissa oikeissa ihmisissä ole eikä myöskään monessa kirjojen hahmoissa. 

Sanoisin, että tämä kirja on melko käänteentekevä Harryn tarinassa. Tietyt asiat saavat päätöksensä ja ikäänkuin uusi ovi avautuu, mitä sen takaa löytyy selviää osittain seuraavassa kirjassa, joka on jo hyvässä mallissa.

Oslosta löytyy kesähelteillä kuollut nainen omasta kylpyhuoneestaan. Naisen silmän alla on punainen tähdeksi hiottu timantti. Pian ruumiita, joilta löytyy vastaava timantti, alkaa löytyä enemmän. Harry joutuu harmikseen ryyppyputken jälkeen jälleen töihin ja vielä suuremmaksi harmikseen Tom Waalerin pariksi. Harryn irtisanomispäätös lojuu samalla poliisipäällikön pöydällä.

Tarina on hienosti rakennettu ja yllättävä. Pidän erityisesti Nesbon pienistä yksityiskohtien kuvauksesta, esimerkiksi ihan tämän kirjan alusta, jossa kuvataan veren valumista kertomalla talon rakentajista ja heidän historiastaan. Myös hänen henkilökuvauksensa ovat äärettömän hyviä. Juoni on tällä kertaa yllättävä ja murhaaja harvinaisen kekseliäs. Olin aivan koukussa.

Olen käyttänyt tämän kirjan lukemiseen, niin kuin muidenkin viimeaikaisten äänikirjojen, Storytelin loistavaa ominaisuutta jatkaa kirjaa e-kirjana ja palata takaisin äänikirjaan. Ajoittain toiminto ei ihan muista oikein paikkaa, johon olen jäänyt, mutta se on melko harvinaista. Tällaiselle jännityksestä kärsivälle se on aivan loistava ominaisuus, kuten olen jo aiemminkin maininnut.