Hain kirjastosta poistokirjoja säkillisen kahdella eurolla. Kirjoja ei ole koskaan tarpeeksi ja jos ihan oikeasti saa pussillisen kirjoja pilkkahintaan, niin pakkohan siihen on tarttua. Kirjoja taisi tulla kotiin yli 20 ja tämä yksi niistä. Muistan kyllä lukeneeni tämänkin Lehtisen jo aiemmin, mutta koska helle ja olympilaiset saavat mielen harhailemaan, niin kiva lukea jotain tuttua ja turvallista.
Kirja on julkaistu vuonna 1985 eli on sitä vanhempaa Lehtistä, josta ainakin itse pidän enemmän. Itse asiassa tämä on Lehtisen toinen romaani. Juonta on paljon enemmän kuin uudemmissa, eikä kirja tunnu lainkaan sellaiselta tusinatavaralta, jolta uudemmat valitettavasti välillä tuntuvat.
Kirjassa Sari asettautuu asumaan kuolleen äitinsä taloon. Hän saa sijaisuuden kunnaneläinlääkärinä ja päättää selvittää äitinsä epäilyttävän kuoleman. Mutulassa on Pirunsaari, joka on jakautunut kahtia veljesriidan vuoksi. Saaressa asuvat viisi veljestä, joiden välillä yhä edelleen kiehuu ja kuohuu. Komeita ovat kaikki ja pari heistä iskee silmänsä Sariin. Kirja on siis romanttinen jännäri ja ihan kiva sellainen. Taustalla on 80-luvun maaseutu-Suomi. Jotenkin hirvittävän romanttista jo itsessään ja niin sellaista retronomaista markkoineen ja muineen.
Kyllä tätä Lehtistä lukee mielelläänkin useampaan otteeseen ja nyt saikin sitten sijan hyllyssänikin, vaikka melko puhkiluettu onkin. Suosittelen tätä romantiikan nälkään ja sellaiseen hetkeen, kun aivot eivät vain kykene vastaanottamaan älykkäitä impulsseja.
Nimenomaan, vanhoissa Lehtisissä oli kuitenkin hieman sitä jotain, nämä uudemmat on vähän plääh. Tämänkin muistan lukeneeni joskus vuonna yksi taikka kaksi. =D
VastaaPoistaMelkoinen nostalgiapaukku tosiaan! Mäkin muistan lukeneeni tän aikoja sitten ja pidin.
VastaaPoistaSamaa mieltä kummankin kanssa, vanhoissa Lehtisen aikuisromaaneissa on enemmän vetoa kuin uusissa.
"Myytkö sinä pimeää viinaa lavalla?" ainakin itselleni on jäänyt parhaiten mieleen juuri tuo Sarin lausahdus, kirjan olen lukenut useaankin kertaan.
VastaaPoista