perjantai 20. joulukuuta 2013

Tuomas Vimma: Gourmet

Ihana loma-aamu. Voi löhötä sängyssä rauhassa ja lukea kirjan loppuun. Vimman tuotanto on nyt luettu läpi ja olen pitänyt jokaisesta teoksesta. Helsinki-trilogia päättyi näin. Sinänsä hauska trilogia, että siinä ei samoja henkilöitä esiinny eivätkä teokset oikeastaan olen toisiinsa mitenkään liity edes, paitsi tapahtumiskaupunkinsa ja tietynlaisen elitistisen henkilögalleriansa kautta. 

Tässä teoksessa ei viivoja vedellä niin rajulla tavalla kuin Helsinki 12:ssa, eikä kirja sijoitu mainosmaailmaan kuten Toisessa. Kuten nimikin vihjaa, kirja sijoittuu ruuan pariin. Ruoka on kirjassa elostelun väline siinä missä alkoholi ja huumeet. Ruualla hifistely ja tietynlainen itsensä korostaminen ovat suuressa roolissa. Mutta kuitenkin pohjalla on jotain muutakin, josta en oikein saa kiinni. Tekisin mieli ajatella kirjaa sananlaskujen kautta "Ylpeys käy lankeemuksen edellä" tai "Paha saa palkkansa" tai "Ahneella on paskainen loppu". Tavallaan näistä jokainen käy tähän teokseen. Toisaalta tämän kirjan päähenkilö, epäonnistunut nuorimies, ei ole läheskään niin vastenmielinen kuin kahden edellisen teoksen ja hän olisi kenties ansainnut hyvää. 

Se, mikä tämänkin teoksen kanssa on samaa kuin kahden ensimmäisen Vimman kanssa, on se, että olen sekaisin luettuani tämän. Loppu sai mieleeni vain naurua, vahingoniloista naurua. Pidin tästä teoksesta, vaikka en varmaan ihan kaikesta ollut perillä, sillä kirjassa käytetään hienoja gastronomisia termejä ja ranskaa, jotka ovat molemmat karjalanpaistiin tottuneeseen olemukseeni vieraita. Kirjassa syötiin eläimiä, joista en ole kuullutkaan tai en tiennyt niitä syötäviksi. Mieltä avartava siis.

Vimma ei pettänyt, vaan oli taas erilainen, vaikka mukana oli tuttuja teemoja oraaliseksistä hanhenmaksaan, kuitenkin tällä kertaa ylhäiset paljastuivat aivan tavallisiksi (kirjaimellisesti). 

Pakkohan se on myöntää nyt viimeistään, että Tuomas Vimma selkeästi on nyt yksi lempikirjailijoistani. Tämän kirjan suuri positiivinen asia oli porilainen sous chef. Kyllä me porilaiset ujuttaudumme joka paikkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti